Vuosi vaihtui jo muutama viikko sitten, mutta siitä huolimatta ensiksi - Hyvää Uutta Vuotta kaikille! :-)
Viikonloppuna oli piirimme superkokous, ryhmät ja jaokset piti kokouksia ja piirihallitus oman seminaarinsa.
No mitä saimme aikaan:
- Mahat täyteen mahtavaa ruokaa!
- Kantotalkoilla lattiamateriaalit Kuopion uudelle piirin toimistolle.
- Ja paljon muuta, minkä vain Superiin osallistuneet tietävät!!!
Erittäin hienoa oli, että saimme Piirihaukat-vartion täydennettyä uusilla jäsenillä. Lasse Pikkarainen valittiin ohjelmaministeriksi vuodeksi 2013 ja Aleksi Luumi viestintäministeriksi 2013-14. Molemmat ovat jo näyttäneet innokkuutensa uuden pestin suhteen. :-)
Lauantaina superissa pähkäilimme ja kuulimme suunnitelmia Piiripäivän 19.5. ja "Alkupamauksen" osalta. Molempien tapahtumien osalta infoa tulee talven ja kevään aikana.
Viikonloppu oli antoisa ja sanoipa joku, että oli helppoa olla kun oli niin vapaa ja tervetullut ilmapiiri.
Tästä on hyvä jatkaa! :-)
-Nappula
20. tammikuuta 2013
20. joulukuuta 2012
Rakas päiväkirja...
Ajattelin kirjoittaa viimeiseksi kirjoituksekseni Piirihaukkojen päiväkirjaan miltä minusta on tuntunut toimia piirinjohtajana.
Siitä kirjoituksesta tuli tällainen:
”Kun minut valittiin piirinjohtajaksi, tiesin millaisesta pestistä on kyse. Tai luulin tietäväni.
Piirinjohtajan tehtävät ja roolit olivat tuttuja. Olin niitä vuosia seurannut vierestä ja nähnyt erilaisia tapoja hoitaa pestiä. Yllättävää kuitenkin oli se, kuinka vaikeaa oli olla erilainen kuin edeltäjäni. Monta kertaa törmäsin tilanteeseen, jossa minulle luontevin tapa toimia olisi ollut toisenlainen, mutta jossa olin jollain tapaa pakotettu toimimaan toisin. Enkä tiedä oliko kyse aina edes siitä miten toimin, minun vain oletettiin toimivan eri tavoin kuin itse olisin halunnut. Mielikuvat olivat vahvempia. Tietyn piirin johtajana olin tietynlainen ja ajattelin tietyllä tavalla, joskus jopa tyystin päinvastoin kuin todellisuudessa.
Yllätyin ennakkoluuloista, joita koin itseeni kohdistuvan. Yllätyin myös siitä, että aika usein minun oletettiin olevan ilkeä ja katkera. Välillä mietin olenko todella sellainen kuin muut väittävät. Piirinjohtajana väistämättä joutuu tekemisiin asioiden kanssa, joista mieluummin pysyisi ainakin harrastuksessaan erossa. Ikäviä päätöksiä ja ikäviä tilanteita. Ne toki kuuluvat johtajuuteen, enkä ole niistä siksi lainkaan pahoillani. Samoin johtajuuteen kuuluu se, että joskus on oltava hiljaa, vaikka tekisi mieli huutaa ja joskus on otettava haukut tyynesti vastaan, vaikka tietäisi, että vika on jossain muualla. Se on kenties ollut tämän pestin suurin opetukseni.
Usein olin turhautunut. Organisaatio on iso ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Tätä en aina tahtonut muistaa. Ajattelin, että piirissäkin asiat muuttuisivat, kun vain olisi riittävästi tahtoa. Kun sitten asiat eivät muuttuneetkaan niin nopeasti kuin toivoin, turhauduin. Sitä turhautumista ei kuitenkaan oikein saanut sanoa. Kun kyse on luottamushenkilöiden voimin toimivasta organisaatiosta, ei oikein sopinut valittaa tekemättömistä töistä tai huonosti hoidetuista hommista. Toiseen suuntaan se ei sitten toiminutkaan samoin. Piirin hallintoa sai moittia miten vaan. Kritiikki on aina paikallaan ja palautetta pitää antaa, mutta ärsytti, kun pidettiin tyhmänä. Ärsytti, kun hutkittiin tutkimatta.
Yllätyin siitä kuinka paljon partioon kuuluu kaikkea sellaista, jota en haluaisi täällä nähdä; juonittelua, potaskan puhumista ja suhmurointia. Joku sanoisi, että se kuuluu politiikkaan, mutta en usko niin. Politiikkaa partiossa totta kai on, onhan kyse päätösten tekemisestä. Politiikasta pidin ja politikoinnista nautin. Asioista voidaan olla montaa mieltä ja omia näkemyksiä ajaa joskus raivoisastikin. Tosiasia kun vain on, että tämän kokoiseen järjestöön mahtuu melkoinen joukko asioita, joissa meillä on erilaisia intressejä. Silti tuntui hankalalta käsittää, että koko järjestön parhaasta voi olla niin erilaisia näkemyksiä. Ikävää oli myös se kaikkea leimannut luottamuspula, joka sävytti piirien välistä toimintaa.
Olen saanut kaikista pesteistäni paljon, piirinjohtajan pestistäni enemmän kuin monesta muusta. Kokemus oli kasvattava ja opettava, siitä on ollut paljon hyötyä. Elämäni paras johtajakoulutus ovat olleet vuodet piirin johdossa. Sain toimia mahtavien ihmisten parissa, ystävystyin loistotyyppien kanssa, vietin lukuisia ihania hetkiä, kävin vähintäänkin satoja loistavia keskusteluja ja koin monia onnistumisia. Ihmisten takia pesti oli ajoittain raskas, mutta ihmiset tekivät siitä myös mahtavan.”
Mietin julkaisenko tämän tekstin. Lopulta päätin, että haluan kertoa tunteeni ja ajatukseni, jotka tällä hetkellä liikkuvat päässäni; silläkin uhalla, että tiedän näiden ajatusten olevan ohimeneviä. Olen ollut turhaantunut, ärtynyt ja pettynyt. Kyllä sen saa sanoa. Se on kuitenkin vain puoli totuutta, enkä siksi halunnut julkaista tuota tekstiä ilman saatesanoja. Ei olisi oikein sanoa, että pesti on ollut iloa, naurua ja leikkiäkään, totuus on ehkä jotain tuolta väliltä. Välillä on ottanut päähän, mutta toisinaan taasen olen nauttinut valtavasti. Olen oikeasti oppinut paljon ja saanut hienoja muistoja matkaani. Olen tutustunut mahtaviin persooniin ja ihmisiin, joihin tuskin olisin missään muualla tutustunut.
Suurin tunne on kuitenkin kiitollisuus. Ja ylpeys. Ylpeys siitä, että minuun on luotettu niin paljon, että olen saanut tällaisen piirin johdettavaksi ja tällaisen pestin hoidettavaksi. Toivon, että minua tukeneiden tavoin voin itse jonain päivänä olla tukemassa jotain toista nuorta saavuttamaan saman.
Tuija
Siitä kirjoituksesta tuli tällainen:
”Kun minut valittiin piirinjohtajaksi, tiesin millaisesta pestistä on kyse. Tai luulin tietäväni.
Piirinjohtajan tehtävät ja roolit olivat tuttuja. Olin niitä vuosia seurannut vierestä ja nähnyt erilaisia tapoja hoitaa pestiä. Yllättävää kuitenkin oli se, kuinka vaikeaa oli olla erilainen kuin edeltäjäni. Monta kertaa törmäsin tilanteeseen, jossa minulle luontevin tapa toimia olisi ollut toisenlainen, mutta jossa olin jollain tapaa pakotettu toimimaan toisin. Enkä tiedä oliko kyse aina edes siitä miten toimin, minun vain oletettiin toimivan eri tavoin kuin itse olisin halunnut. Mielikuvat olivat vahvempia. Tietyn piirin johtajana olin tietynlainen ja ajattelin tietyllä tavalla, joskus jopa tyystin päinvastoin kuin todellisuudessa.
Yllätyin ennakkoluuloista, joita koin itseeni kohdistuvan. Yllätyin myös siitä, että aika usein minun oletettiin olevan ilkeä ja katkera. Välillä mietin olenko todella sellainen kuin muut väittävät. Piirinjohtajana väistämättä joutuu tekemisiin asioiden kanssa, joista mieluummin pysyisi ainakin harrastuksessaan erossa. Ikäviä päätöksiä ja ikäviä tilanteita. Ne toki kuuluvat johtajuuteen, enkä ole niistä siksi lainkaan pahoillani. Samoin johtajuuteen kuuluu se, että joskus on oltava hiljaa, vaikka tekisi mieli huutaa ja joskus on otettava haukut tyynesti vastaan, vaikka tietäisi, että vika on jossain muualla. Se on kenties ollut tämän pestin suurin opetukseni.
Usein olin turhautunut. Organisaatio on iso ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Tätä en aina tahtonut muistaa. Ajattelin, että piirissäkin asiat muuttuisivat, kun vain olisi riittävästi tahtoa. Kun sitten asiat eivät muuttuneetkaan niin nopeasti kuin toivoin, turhauduin. Sitä turhautumista ei kuitenkaan oikein saanut sanoa. Kun kyse on luottamushenkilöiden voimin toimivasta organisaatiosta, ei oikein sopinut valittaa tekemättömistä töistä tai huonosti hoidetuista hommista. Toiseen suuntaan se ei sitten toiminutkaan samoin. Piirin hallintoa sai moittia miten vaan. Kritiikki on aina paikallaan ja palautetta pitää antaa, mutta ärsytti, kun pidettiin tyhmänä. Ärsytti, kun hutkittiin tutkimatta.
Yllätyin siitä kuinka paljon partioon kuuluu kaikkea sellaista, jota en haluaisi täällä nähdä; juonittelua, potaskan puhumista ja suhmurointia. Joku sanoisi, että se kuuluu politiikkaan, mutta en usko niin. Politiikkaa partiossa totta kai on, onhan kyse päätösten tekemisestä. Politiikasta pidin ja politikoinnista nautin. Asioista voidaan olla montaa mieltä ja omia näkemyksiä ajaa joskus raivoisastikin. Tosiasia kun vain on, että tämän kokoiseen järjestöön mahtuu melkoinen joukko asioita, joissa meillä on erilaisia intressejä. Silti tuntui hankalalta käsittää, että koko järjestön parhaasta voi olla niin erilaisia näkemyksiä. Ikävää oli myös se kaikkea leimannut luottamuspula, joka sävytti piirien välistä toimintaa.
Olen saanut kaikista pesteistäni paljon, piirinjohtajan pestistäni enemmän kuin monesta muusta. Kokemus oli kasvattava ja opettava, siitä on ollut paljon hyötyä. Elämäni paras johtajakoulutus ovat olleet vuodet piirin johdossa. Sain toimia mahtavien ihmisten parissa, ystävystyin loistotyyppien kanssa, vietin lukuisia ihania hetkiä, kävin vähintäänkin satoja loistavia keskusteluja ja koin monia onnistumisia. Ihmisten takia pesti oli ajoittain raskas, mutta ihmiset tekivät siitä myös mahtavan.”
Mietin julkaisenko tämän tekstin. Lopulta päätin, että haluan kertoa tunteeni ja ajatukseni, jotka tällä hetkellä liikkuvat päässäni; silläkin uhalla, että tiedän näiden ajatusten olevan ohimeneviä. Olen ollut turhaantunut, ärtynyt ja pettynyt. Kyllä sen saa sanoa. Se on kuitenkin vain puoli totuutta, enkä siksi halunnut julkaista tuota tekstiä ilman saatesanoja. Ei olisi oikein sanoa, että pesti on ollut iloa, naurua ja leikkiäkään, totuus on ehkä jotain tuolta väliltä. Välillä on ottanut päähän, mutta toisinaan taasen olen nauttinut valtavasti. Olen oikeasti oppinut paljon ja saanut hienoja muistoja matkaani. Olen tutustunut mahtaviin persooniin ja ihmisiin, joihin tuskin olisin missään muualla tutustunut.
Suurin tunne on kuitenkin kiitollisuus. Ja ylpeys. Ylpeys siitä, että minuun on luotettu niin paljon, että olen saanut tällaisen piirin johdettavaksi ja tällaisen pestin hoidettavaksi. Toivon, että minua tukeneiden tavoin voin itse jonain päivänä olla tukemassa jotain toista nuorta saavuttamaan saman.
Tuija
25. marraskuuta 2012
Vastavoima kukkahattutädeille
Partion sanotaan olevan vastavoima ”Miks mun pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille. Haluaisin lanseerata näiden fraasien rinnalle kolmannen vastavoiman: Partio on vastavoima kukkahattutädeille.
Partiossa, ainakin siinä mielikuvieni ihannepartiossa, nuoret tekevät ja toimivat. Jokaisen ääni kuuluu päätöksenteossa sudenpennusta konkariin, ja jokainen huomioidaan yksilönä, ei seikkailijana tai nuorena. Ihannepartiossa lapset ja nuoret ovat subjekteja, tekijöitä, eivät objekteja, toiminnan kohteita. Ihannepartio voimauttaa ja osallistaa. Se tarjoaa jokaiselle ”me teimme sen” -tunteen ja rakentaa sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, joka aika usein nykymaailmassa on hukassa. Ihannepartiossa aikuisen paikka on tukijana. Se partio antaa uskoa siihen, että minunkin mielipiteilläni on merkitystä. Ihannepartiossa se mitä tehdään on sivuseikka. Tärkeintä on miten tehdään.
Tämä vastavoima ei tarkoita etteikö kukkahattutätejä ja -setiä olisi partiossa. Kyllä heitä (meitä) on. Toivoisin kyllä, ettei niin olisi. Toivoisin, että partioon tullessa jätettäisiin kukkahatut naulakkoon. On helppoa sanoa kuinka asiat pitäisi tehdä tai tehdä ne itse, mutta on huomattavasti vaikeampaa ohjata toisia toimimaan niin, että asiat etenisivät ja matka taittuisi sujuvasti. On vaikeaa olla yleistämättä, vaikka tietäisi sen olevan ensimmäinen askel turmion tiellä. Mutta kun eihän ne nuoret koskaan… Aina toisinaan mennyt vain näyttäytyy nykyisyyttä ruusuisempana.
Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Kukkahattutädit ja -sedät eivät ole vain negatiivinen ilmiö. Hyväähän he (me) tarkoittavat. Usein kyse on puhtaasti halusta auttaa ja ohjeistaa, helpottaa toimintaa ja tarjota kokemuksesta kumpuavia neuvoja. Vaan onko kukaan koskaan oikeasti oppinut toisten tekemistä virheistä. Joskus vaikeinta on vaikeneminen ja viisautta askeleen taaksepäin ottaminen.
Tämä on tällä erää viimeinen kirjoitukseni Piiripäällikkö -palstalla. Kuluneet vuodet piirin hallinnossa ovat olleet hienoja monella tapaa, jos toki välillä raskaitakin. Nyt on kuitenkin aika tehdä jotain muuta. Kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet nämä vuodet rinnallani. Kiitos kaikille työntekijöille, jotka olette paikanneet tekemättömiä töitäni ja auttaneet aina. Kiitos myös teille, jotka olette haastaneet, pakottaneet pohtimaan omia ajatuksia ja toimintatapoja, ja siten opettaneet enemmän kuin olisin koskaan uskonut voivani oppia. Kiitos myös kaikille kukkahattutädeille ja -sedille, joiden ansiosta haluan edelleen olla mukana rakentamassa sitä ihannepartiota. Ennen kaikkea kiitos sinulle partiokaverini. Juuri sinun ansiostasi voin todeta olevani ikuinen partiolainen.
Partiovasemmalla,
Tuija
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 4/2012.
Partiossa, ainakin siinä mielikuvieni ihannepartiossa, nuoret tekevät ja toimivat. Jokaisen ääni kuuluu päätöksenteossa sudenpennusta konkariin, ja jokainen huomioidaan yksilönä, ei seikkailijana tai nuorena. Ihannepartiossa lapset ja nuoret ovat subjekteja, tekijöitä, eivät objekteja, toiminnan kohteita. Ihannepartio voimauttaa ja osallistaa. Se tarjoaa jokaiselle ”me teimme sen” -tunteen ja rakentaa sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, joka aika usein nykymaailmassa on hukassa. Ihannepartiossa aikuisen paikka on tukijana. Se partio antaa uskoa siihen, että minunkin mielipiteilläni on merkitystä. Ihannepartiossa se mitä tehdään on sivuseikka. Tärkeintä on miten tehdään.
Tämä vastavoima ei tarkoita etteikö kukkahattutätejä ja -setiä olisi partiossa. Kyllä heitä (meitä) on. Toivoisin kyllä, ettei niin olisi. Toivoisin, että partioon tullessa jätettäisiin kukkahatut naulakkoon. On helppoa sanoa kuinka asiat pitäisi tehdä tai tehdä ne itse, mutta on huomattavasti vaikeampaa ohjata toisia toimimaan niin, että asiat etenisivät ja matka taittuisi sujuvasti. On vaikeaa olla yleistämättä, vaikka tietäisi sen olevan ensimmäinen askel turmion tiellä. Mutta kun eihän ne nuoret koskaan… Aina toisinaan mennyt vain näyttäytyy nykyisyyttä ruusuisempana.
Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Kukkahattutädit ja -sedät eivät ole vain negatiivinen ilmiö. Hyväähän he (me) tarkoittavat. Usein kyse on puhtaasti halusta auttaa ja ohjeistaa, helpottaa toimintaa ja tarjota kokemuksesta kumpuavia neuvoja. Vaan onko kukaan koskaan oikeasti oppinut toisten tekemistä virheistä. Joskus vaikeinta on vaikeneminen ja viisautta askeleen taaksepäin ottaminen.
Tämä on tällä erää viimeinen kirjoitukseni Piiripäällikkö -palstalla. Kuluneet vuodet piirin hallinnossa ovat olleet hienoja monella tapaa, jos toki välillä raskaitakin. Nyt on kuitenkin aika tehdä jotain muuta. Kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet nämä vuodet rinnallani. Kiitos kaikille työntekijöille, jotka olette paikanneet tekemättömiä töitäni ja auttaneet aina. Kiitos myös teille, jotka olette haastaneet, pakottaneet pohtimaan omia ajatuksia ja toimintatapoja, ja siten opettaneet enemmän kuin olisin koskaan uskonut voivani oppia. Kiitos myös kaikille kukkahattutädeille ja -sedille, joiden ansiosta haluan edelleen olla mukana rakentamassa sitä ihannepartiota. Ennen kaikkea kiitos sinulle partiokaverini. Juuri sinun ansiostasi voin todeta olevani ikuinen partiolainen.
Partiovasemmalla,
Tuija
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 4/2012.
25. syyskuuta 2012
Partioankeuttajat
Olet varmaan joskus tavannut jonkun heistä. Partioankeuttajan. Partioankeuttajiin törmää etenkin lippukuntien ja piirien vuosikokouksissa, mutta kaikki tilaisuudet, joissa on mahdollisuus kertoa oma näkemys partion tilasta, sopivat heille. Kokouksissa ankeuttajat istuvat harvoin huoneen etuosassa. Yleensä he hakeutuvat nurkkiin tai ainakin reunapaikoille. He palavat halusta antaa palautetta ja kommentoida, mutta hakeutuvat pesteihin vain harvoin. He tietävät paljon, mutta kertovat yleensä vasta jälkeenpäin kuinka olisi pitänyt toimia.
Partioankeuttajien mielestä mikään ei toimi. Partio-ohjelma on vääränlainen, väärän kokoiselle lippukunnalle tehty ja väritkin ovat pielessä. Koulutusjärjestelmä ei toimi, kun kukaan ei enää osaa kouluttaa, eikä kursseilla opi mitään oikeasti hyödyllistä. Aluetyöstä ei kannata edes puhua. Rahat ovat loppu, koska kukaan ei ymmärrä taloudesta mitään. Viestintään kyllä tuhlataan, mutta se onkin joutavanpäiväistä tai ainakin väärällä kielellä tai väärälle kohderyhmälle suunnattua.
Ennen sentään tiedettiin jotain ja kaikki oli paremmin. Nytkin jossain muualla asiat kyllä osataan. Nykytoimijat eivät välitä mihin toiminta oikein on menossa. Ankeuttajien mukaan nykyaktiiveille tärkeintä on juoda kahvia ja syödä pullaa sekä saada meriittejä ansioluetteloon. Nykytoimijat eivät osaa perinteisiä partiotaitoja, eivätkä he kunnioita perinteisiä partion arvoja. Nykytoimijat eivät ymmärrä mistä partiossa oikeasti on kyse.
Tunnustan: olen yksi heistä. Olen partioankeuttaja. Ja olen väsynyt siihen. Olen myös väsynyt kuulemaan muiden nurinaa. Ei, kaikki ei toimi täydellisesti, ja kyllä, monta asiaa voisi tehdä toisinkin. Vaan mitä hyötyä siitä on, että siirtää vastuuta aina jollekin toiselle? Entä sitten, jos kursseilla ei enää osata kouluttaa? Ilmoittaudu kouluttajaksi. Tai mitä jos ohjelma ei sovikaan täydellisesti omaan lippukuntaan? Sovella ja tee siitä teille sopiva. Ai ei ne ymmärrä taloudesta mitään? Lähde mukaan talousjaostoon tai kerro ainakin mitä pitäisi tehdä. Paitsi että eihän kukaan koskaan kuuntele kuitenkaan ja eihän mihinkään pääse vaikka haluaisi…
Meissä jokaisessa asuu isompi tai pienempi partioankeuttaja. Toisinaan se on hyväkin asia. Ankeuttajia tarvitaan aina silloin tällöin. Mutta aika usein ankeuttajan voisi jättää kotiin. Ei lannistettaisi muita, vaan tehtäisiin yhdessä. Yritettäisiin, ehkä erehdyttäisiin, mutta kuitenkin toimittaisiin. Sytytettäisiin kynttilöitä, eikä valitettaisi pimeyttä.
Partiovasemmalla,
Tuija
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 3/2012.
Partioankeuttajien mielestä mikään ei toimi. Partio-ohjelma on vääränlainen, väärän kokoiselle lippukunnalle tehty ja väritkin ovat pielessä. Koulutusjärjestelmä ei toimi, kun kukaan ei enää osaa kouluttaa, eikä kursseilla opi mitään oikeasti hyödyllistä. Aluetyöstä ei kannata edes puhua. Rahat ovat loppu, koska kukaan ei ymmärrä taloudesta mitään. Viestintään kyllä tuhlataan, mutta se onkin joutavanpäiväistä tai ainakin väärällä kielellä tai väärälle kohderyhmälle suunnattua.
Ennen sentään tiedettiin jotain ja kaikki oli paremmin. Nytkin jossain muualla asiat kyllä osataan. Nykytoimijat eivät välitä mihin toiminta oikein on menossa. Ankeuttajien mukaan nykyaktiiveille tärkeintä on juoda kahvia ja syödä pullaa sekä saada meriittejä ansioluetteloon. Nykytoimijat eivät osaa perinteisiä partiotaitoja, eivätkä he kunnioita perinteisiä partion arvoja. Nykytoimijat eivät ymmärrä mistä partiossa oikeasti on kyse.
Tunnustan: olen yksi heistä. Olen partioankeuttaja. Ja olen väsynyt siihen. Olen myös väsynyt kuulemaan muiden nurinaa. Ei, kaikki ei toimi täydellisesti, ja kyllä, monta asiaa voisi tehdä toisinkin. Vaan mitä hyötyä siitä on, että siirtää vastuuta aina jollekin toiselle? Entä sitten, jos kursseilla ei enää osata kouluttaa? Ilmoittaudu kouluttajaksi. Tai mitä jos ohjelma ei sovikaan täydellisesti omaan lippukuntaan? Sovella ja tee siitä teille sopiva. Ai ei ne ymmärrä taloudesta mitään? Lähde mukaan talousjaostoon tai kerro ainakin mitä pitäisi tehdä. Paitsi että eihän kukaan koskaan kuuntele kuitenkaan ja eihän mihinkään pääse vaikka haluaisi…
Meissä jokaisessa asuu isompi tai pienempi partioankeuttaja. Toisinaan se on hyväkin asia. Ankeuttajia tarvitaan aina silloin tällöin. Mutta aika usein ankeuttajan voisi jättää kotiin. Ei lannistettaisi muita, vaan tehtäisiin yhdessä. Yritettäisiin, ehkä erehdyttäisiin, mutta kuitenkin toimittaisiin. Sytytettäisiin kynttilöitä, eikä valitettaisi pimeyttä.
Partiovasemmalla,
Tuija
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 3/2012.
12. syyskuuta 2012
Tunnetko innostavan lippukunnanjohtajan?
Etsimme innostavaa lippukunnanjohtajaa.
Piirihallitus tekee valinnan vuoden innostavaksi lippukunnanjohtajaksi kokouksessaan lokakuun alussa. Tunnustus jaetaan piirin syyskokouksessa Jyväskylässä 27.10.2012.
Innostava lippukunnanjohtaja tunnustuksen voi yhtä hyvin saada niin uusi kuin pitempäänkin pestissään toiminut lippukunnanjohtaja.
Innostava lippukunnanjohtaja on sellainen,
* joka innostaa niin lippukunnan johtajia kuin partiolaisia partiotoimintaan
* joka suhtautuu myönteisesti piirin järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin
* joka haluaa omalla toiminnallaan ja esimerkillään olla kehittämässä oman alueensa partiotoimintaa ja yhteistyötä lähilippukuntien kanssa
Esityksen innostavasta lippukunnanjohtajasta voi tehdä lippukunta, alueohjaajat tai kuka tahansa lippukunnanjohtaja tunteva henkilö.
Esitys on tehtävä 30.9. mennessä piirihallitukselle. Vapaamuotoisen esityksen perusteluineen voi lähettää sähköpostitse toiminnanjohtajalle tai piirinjohtajalle.
Piirihallitus tekee valinnan vuoden innostavaksi lippukunnanjohtajaksi kokouksessaan lokakuun alussa. Tunnustus jaetaan piirin syyskokouksessa Jyväskylässä 27.10.2012.
Innostava lippukunnanjohtaja tunnustuksen voi yhtä hyvin saada niin uusi kuin pitempäänkin pestissään toiminut lippukunnanjohtaja.
Innostava lippukunnanjohtaja on sellainen,
* joka innostaa niin lippukunnan johtajia kuin partiolaisia partiotoimintaan
* joka suhtautuu myönteisesti piirin järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin
* joka haluaa omalla toiminnallaan ja esimerkillään olla kehittämässä oman alueensa partiotoimintaa ja yhteistyötä lähilippukuntien kanssa
Esityksen innostavasta lippukunnanjohtajasta voi tehdä lippukunta, alueohjaajat tai kuka tahansa lippukunnanjohtaja tunteva henkilö.
Esitys on tehtävä 30.9. mennessä piirihallitukselle. Vapaamuotoisen esityksen perusteluineen voi lähettää sähköpostitse toiminnanjohtajalle tai piirinjohtajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)