Piirihaukat

Meille vai teille?

2012-03-06T21:29:00.000+02:00

Lippukuntaan ottaa yhteyttä isä, jonka poika kahden kaverinsa kanssa haluaisi tulla mukaan lippukunnan toimintaan. ”Hieno juttu”, ajattelee lippukunnanjohtaja. Isä jatkaa, että pojat ovat aikaisemminkin olleet mukana partiossa, naapurilippukunnassa tosin. Toiminta siellä vaan ei ole ollut mielekästä ja pojat ovat turhautuneet. Partio harrastuksena kiehtoo, vanha lippukunta taas ei. Mitä lippukunnanjohtajan pitäisi tehdä?

Markkinoimme ei-vielä-partiolaisille harrastusta nimeltään partio. Kerromme, että partio on sitä ja partio on tätä. Yhtälailla kerromme vieraille harrastavamme partiota. Mutta onko olemassa jotain yhtä yleistä partiota? Jokainen keksii varmasti useamman tilanteen, jossa naapurilippukunnassa on toimittu päinvastoin kuin omassa lippukunnassa. Yhtä varmasti jokainen keksii tilanteita, joissa toiselle partiolaiselle partio on ollut aivan erilaista kuin itselle, ehkä toiminnaltaan, ehkä arvoiltaan. Jos kaikki kuitenkin on partiotoimintaa, niin mitä se partio oikein on?

Kun lapsi, nuori tai aikuinen aloittaa partioharrastuksen, hän tai hänen vanhempansa eivät valitse lippukuntaa sen toimintakulttuurin tai perinteiden takia. Joskus toki nekin vaikuttavat, mutta useimmiten kolon sijainti on tärkein tekijä. Kun oikein ajattelee, on oikeastaan ihme, että ylipäätään kukaan lapsi löytää partioon. On Kulkijoita, Rämpijöitä ja Vaeltajia, on Poikia ja Tyttöjä. On sellaista logoa ja tällaista merkkiä. Jos haluaisi vain yksinkertaisesti mukaan partioon, niin mistä ihmeestä sen lähimmän lippukunnan löytäisi? Tuurillaan Googlesta tai Facebookista, joskus harvoin lehdestä.

Suomen Partiolaiset lupaavat, että partion laatulupaus pitää kaikkialla Suomessa. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että partio määritellään samoin riippumatta lippukunnasta. Partio-ohjelma on yhteinen, samoin tavoitteet ja menetelmät. Näin siis ainakin teoriassa. Joka lippukunnassa toiminnan pitäisi olla yhtä laadukasta, yhtä turvallista ja yhtä avointa. Ikävä kyllä minä en usko, että näin on. Vielä.

Siihen lippukunnanjohtajaan palatakseni… Hän voisi soittaa naapurilippukuntaa, kysellä mitä siellä on tapahtunut ja kehottaa poikia palaamaan takaisin omaan lippukuntaansa. Lpkj voisi myös olla yhteydessä alueohjaajaan ja pyytää häntä selvittämään asiaa. Tai hän voisi ottaa pojat vastaan ja luvata, että jatkossa toiminta on heille mielekästä. Tärkeintä kai on, että pojat saavat harrastaa partiota. Miten sinä toimisit?

Minusta tärkeintä on, että jokainen ei-vielä-partiolainen pääsee mukaan toimintaan, jos ei meillä, niin sitten teillä.

Partiovasemmalla,
Tuija

----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 1/2012.

Kasvun kootut selitykset

2012-02-13T22:16:00.004+02:00

Jokainen lippukunta voi selittää itsensä ulos kasvusta.
Selityksiä löytyy kyllä. Ei ole johtajia, ei ole lapsia, syntyvyys on pieni, opiskelijat muuttavat pois… Hieman samaa sarjaa ovat lauseet ”miksi ihmeessä pitäisi aina vaan kasvaa, eikö voitaisi olla nykyiseen tyytyväisiä”. Selityksiä, joiden avulla vältytään tekemästä töitä. On selvää, että joillain alueilla kasvu on helpommin saavutettavissa kuin toisilla, mutta jos jää surkuttelemaan oman alueen muuttotappiota, voi aivan hyvin laittaa lapun jo nyt luukulle.

Laatu tuo kasvua. Kasvu tuo laatua.
Laatu ja kasvu asetetaan usein toistensa vastakohdiksi. Mielestäni kyse on saman asian eri puolista. Toiminnan pitää olla laadukasta, jotta se voi kasvaa kestävällä pohjalla. Hetkellisesti jäsenmäärä toki voi nousta ilman laatuakin. Toisaalta kasvun kautta voidaan myös saavuttaa parempaa laatua. Enemmän lapsia, enemmän aikuisia, enemmän toimintaa.

Kaikkien lippukuntien toiminta ei ole laadukasta.
Monessa vartiossa ja laumassa tehdään asioita yhdessä, mutta toiminta on lähinnä poika- tai tyttökerhotoimintaa, ei partiotoimintaa. Partio-ohjelmaa ei tunneta riittävän hyvin, johtajat eivät kouluttaudu tai toiminta on syystä tai toisesta lamaantunut. Syitä varmasti löytyy monia. Miksi partiossa ei saisi sanoa ”tuo teidän toiminta ei kyllä ole partiotoimintaa”?

Partio-ohjelmaa saa soveltaa ja uusia tapoja tehdä partiota saa kehittää.
Jos johtajia vaan ei ole (vaikka aika usein niitä hengailijoita kuitenkin löytyy…), niin järjestetään vaikka laumailta kerran kahdessa tai kolmessa viikossa hieman pidempään kerrallaan perinteisen tunti per viikko -rytmin sijaan. Asioita ei tarvitse tehdä aina samoin vain siksi, että ”aina on tehty näin".

Nuorten tukeminen ja ohjaaminen eivät toimi kaikkialla.
Nuoret osaavat ja selviytyvät vaikka mistä, mutta he tarvitsevat apua ja tukea. Ei riitä, että nuori pestataan leirinjohtajaksi tai lippukunnanjohtajaksi. Toisinaan partiossa toimintaan samoin kuin se entinen isäntä; heitetään koira veteen ja katsotaan osaako se uida. Jos ja kun nuori epäonnistuu, voidaan todeta, ettei nuorista ole näihin hommiin sen sijaan, että mietittäisiin ratkaisuja joiden avulla homma saataisiin toimimaan.

Lippukuntien välinen yhteistyö on mahdollisuus.
Lippukuntien pitäisi auttaa toisiaan ja tehdä yhteistyötä sen sijaan, että naapurilippukunta nähdään kilpailijana. Yhteistyö hyödyttää varmasti molempia ja yhdessä saa aina enemmän aikaiseksi kuin yksin. Miksi ihmeessä joidenkin lippukuntien välillä on niin korkeita muureja?

Lippukunnan pitää ottaa jatkuvasti uusia jäseniä.
Partio ei sovi kaikille. Toiminta ei kiinnosta tai kiinnostaa, mutta jokin muu harrastus vetää puoleensa vielä enemmän. Eikä siinä mitään, ettei kaikista tule ikipartiolaisia, jotka eivät älyä lopettaa vielä aikuisenakaan. Mutta koska kaikki sisään tulevat eivät ole mukana ikuisesti, pitää uusia jäseniä ottaa sisään jatkuvasti.

Piiri ei pelasta, jollei lippukunta itse tee mitään.
Kaikki me on kuultu, ettei piiri tue lippukuntia riittävästi. Hyvin toimiva lippukunta pärjää varmasti ilman piirin tukeakin. Piiri voi tarjota tukea ja apua; koulutusta, ohjelmatapahtumia, konsultointia… Lippukunta voi näitä palveluita käyttää tai olla käyttämättä. Jossain määrin piiri voi tuoda palveluita suoraan lippukuntaan, mutta mahdollisuudet tekohengittää lippukunnan toimintaa ovat rajalliset. Lippukunnan menestyksen tekijät löytyvät peiliin katsomalla.

Yksi innostunut vaeltaja tai aikuinen riittää.
Lippukunta ei koskaan ole niin iso, etteikö yksi ihminen voisi vaikuttaa merkittävästi sen toimintaan. Yksi innostunut vaeltaja tai aikuinen voi saada lippukunnan uuteen nousuun. Toisaalta yhtä hyvin se yksi riittää tappamaan innon muiltakin.

Asenne ratkaisee
Kaikki muuttavat isompiin kaupunkeihin, partio ei ole ”cool”, paikkakunnalla ei ole lapsia… Joo joo. Tiedetään. Mitä sitten? Jos kuntaan syntyy vuosittain kymmenen lasta, niin kyllä niistä saa jo lauman per vuosi aikaiseksi.

Teot ratkaisevat
Voimme hyvin surkutella kuinka huonosti asiat ovat ja valittaa kuinka kukaan ei tee mitään. Tai sitten voimme kääriä hihat ja ruveta tekemään jotain.

Dream it. Plan it. Do it.

Tuija

Hyvää joulua!

2011-12-18T19:58:00.000+02:00

Ystävä hyvä, relaa jo vähän,
pysähdy hetkeksi vaikkapa tähän.
Jouluna turha on höösätä suotta,
sitähän kerkeää pitkin vuotta.
Teetpä sinä sitten tuota tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelma ja tuoksut!

Piirihaukat toivottavat kaikille rauhallista ja lämmintä joulua!

Hajatelmia vuodelta 2011

2011-12-18T13:11:00.000+02:00

Vuoden lopulla on hyvä hiljentyä, istua alas ja miettiä hetki kulunutta vuotta. Niin olen myös minä tehnyt ja niin on tehnyt koko Piirihaukat -vartio vuoden viimeisessä kokouksessaan. Pieni pysähdys silloin tällöin tekee varmasti hyvää jokaiselle.

Vuotta 2011 ovat sävyttäneet kolme sanaa: raha, raha ja raha. Talouden ympärillä on pyöritty niin piirissä kuin keskusjärjestössäkin. Mieleeni ei tule yhtään ainutta kokousta, jossa ei olisi käsitelty rahaa tai paremminkin sen puutetta. Voin vakuuttaa, että piirihallitus on tehnyt talouden eteen töitä ihan tosissaan. Moni asia on myös sen takia jäänyt liian vähälle huomiolle tai ehkä jopa kokonaan tekemättä. Kaikki nämä talousasiat ovat olleet isoja, monimutkaisia ja vaikeita asioita, joihin ei ole ollut helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja. Iso kiitos näistä taloustalkoista kuuluu kaikille piirin työntekijöille, jotka ovat tehneet enemmän kuin kukaan olisi voinut pyytää. Säästöjä on etsitty kaikkialta, mutta siitä huolimatta pyörät ovat pyörineet koko ajan. Varsinkin näin taaksepäin katsoessa sitä osaa todella arvostaa.

Vuoteen on mahtunut myös paljon iloa ja onnistumisia. Jokaisella toiminnanalalla on tapahtunut hienoja asioita, joista voi jokainen piirin luottis olla syystäkin ylpeä. Toki hommia jää vielä ensi vuodellekin, mutta toisaalta; jos joku joskus kokee oman pestinsä olevan valmis, on liene syytä siirtyä muihin hommiin. Pysyvää on vain muutos.

Itselleni parhaimpia yksittäisiä muistoja ovat olleet Piirihaukkojen naisosaston osallistuminen pt-kisoihin, osallistuminen WAGGGS:n koulutukseen ja kevään sudenpentukisoihin osallistuminen sisuvartioni kanssa. Päällimmäiseksi tästä vuodesta on jäänyt hyvä tunne. Vuosi on toki ollut välillä raskas ja partio on tuntunut olevan kaukana siitä iloisesta leikistä, joksi sitä toisinaan kuulee nimitettävän. Tunnustan muutaman kerran miettineeni miksi ihmeessä kukaan vapaaehtoisesti haluaa tähän pestiin. Sitten kuitenkin on taas tapahtunut jotain, joka on palauttanut mieleeni miksi olen vapaaehtoisesti halunnut tähän pestiin. Ilman ikäviä hetkiä ei olisi ilojakaan. Kokonaisuus on kuitenkin reilusti plussan puolella.

Kuten alussa mainitsin, piirihallitus kävi viimeisessä kokouksessaan läpi kulunutta vuotta. Annoimme palautetta, jotta ensi vuonna osaisimme toimia vielä paremmin. Kehittymisen paikkoja on kaikilla (paitsi Hantella, jonka kohdalta sopivasti kehittämiskohteita käsittelevä kysymys oli jäänyt pois). Muistimme myös kiittää. Sanonta kuuluu, että kissa kiitoksella elää, mutta kyllä se taitaa olla myös niin, että partiolainen kiitoksella elää.

Siispä kiitos ihan jokaiselle partiolaiselle! Kiitos kuluneesta vuodesta, kaikista hyvistä hetkistä, ihanista ihmisistä ja hienoista onnistumisista!

Joululauluja kuunnellen,
Tuija

Ps. Vuoden vaihteessa Piirihaukat -vartio muuttuu hieman, kun Tiian ja Kaisan tilalle tulevat Karppa ja Antti. Onkohan tämä nyt sitten semmoinen putkivartio...?

Ei kuulu mulle

2011-12-07T16:35:00.001+02:00

Partion sanotaan olevan vastavoima ”ei kuulu mulle” -ajattelulle. Partiossa opitaan kantamaan vastuuta paitsi toisista ihmisistä niin myös luonnosta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Aku Ankassa sudenpennut auttavat mummon kadun yli ja pelastavat apua tarvitsevat. Ainakin teoriassa jokainen partiolainen osaa tosi elämässäkin auttaa toista, olipa kyse sitten ensiavun antamisesta tai teltan pystyttämisestä.

Koska tämä kaikki on sisäänrakennettuna partio-ohjelmaan, on outoa, että emme tunne samaa solidaarisuutta partiolaisten kesken. Naapurilippukunta ei pysty järjestämään yksin talvileiriä. ”Ei kuulu meille. Meillä on vaikeuksia järjestää omakin leiri.” Piirin kevätkisojen järjestäjää ei löydy. ”Ei kuulu meille. Ei meillä ole johtajia.” Keskusjärjestön toiminnan suuntaviivoja vedetään ja tulevien vuosien partiotoimintaa linjataan. ”Ei kuulu mulle. Ei mua kiinnosta mitä Helsingissä tehdään.” Oletko joskus kuullut tai ehkä ajatellutkin jotain vastaavaa?

Näin syksyllä suunnitellaan piirin tulevaa toimintaa. Syyskokous on linjannut mihin suuntaan piiriä ensi vuonna viedään. Harvoin linjan vedot kuitenkaan herättävät kommentteja tai kysymyksiä, muutosehdotuksista puhumattakaan. Kommentit koskevat yleensä kokonaisuuden kannalta pieniä asioita. Harmittavan harvoin ollaan aidosti kiinnostuneita suurista linjoista. Se on sääli. Ajatellaanko, etteivät piirin asiat kuulu mulle sen sijaan, että ajateltaisiin piirin itse asiassa olevan me kaikki.

Tämä kaikki kiteytyy monella tapaan keskusteluun jäsenmaksusta. Ei nähdä, että piiri ja keskusjärjestö olemme me, ja että kaikki se toiminta ja siihen uponnut raha on meidän toimintaamme. Jollain tapaa etäännytetään oma lippukunta erilleen muusta partiotoiminnasta, vaikka yhdessä tekemisen ja yhteisen partiomaailman pitäisi olla se koko jutun juoni. Moni lippukunta olisi varmasti pystyssä myös ilman piiriä ja keskusjärjestöäkin, mutta olisiko silloin enää kyse partiotoiminnasta.

Sama näyttäytyy monella tapaa myös piirien toiminnassa. "Ne siellä SP:ssä tekevät sitä ja tätä, eivätkä ne tiedä mitään järvisuomalaisesta partiosta tai eivät ainakaan ymmärrä millaista täällä on." Totta toinen puoli. Yhtä totta kuin on se, että piirissä ei tiedetä kaikkien lippukuntien haasteita ja onnistumisia. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että puuhastellaan entistä enemmän omia juttuja, eikä välitetä muista. Ratkaisu ei myöskään ole se, että hyvät ideat ja toimivat käytännöt pidetään omana tietona, koska ”me on ne keksitty”. Sen sijaan meidän tulee olla itse aktiivisia, muistuttaa omasta olemassa olostamme ja jakaa meidän mielestämme jakamisen arvoiset ideat. Ehkä siten saamme myös takaisin päin enemmän.

Tätä jakamista voi harjoitella ihan käytännössä esimerkiksi ensi kesän piirileirillä. Hyvissä ajoin kannattaa olla yhteydessä naapurilippukuntien kanssa ja sopia varusteista sekä kenties myös johtajaresursseista. Yhdessä toimien mahdollistetaan leiri useammalle lapselle ja nuorelle. Tai sitten voit kääriä hihasi ja pestautua leirille hommiin. Piirileiritkään eivät synny itsestään.

Siispä avaa ikkunasi myös partiomaailmassa. Ota selvää, ole aktiivinen ja kannusta myös muita osallistumaan. Niin lippukunnassa, alueella, piirissä kuin keskusjärjestössäkin.

Tuija
Piirinjohtaja

----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 4/11.

Partiolainen osaa!

2011-12-03T11:23:00.000+02:00

Taannoin täällä blogissakin hehkutettiin Järvi-Suomen Votomaratonia, joka järjestettiin lokakuun lopulla Kuopiossa.

Votomaraton on 24 tunnin valokuvauskilpailu. Osallistujat ovat 15–22 -vuotiaita partiolaisia, jotka kisaavat 2-5 hengen joukkueissa. Kisassa ratkaisee kuvaustaitojen lisäksi kekseliäisyys ja hauskat ideat. Tunnin välein annettavaan teemaan on otettava vartion yhteisen näkemyksen mukainen kuva. Kuvat pisteytetään ja kokonaispistemäärä ratkaisee voittajavartion.

Aivan upean mahtavia Votomaratonin kuvia voi käydä katsomassa täältä.

Kyllä partiolainen osaa!

Mitä jäi tekemättä?

2011-11-30T16:11:00.001+02:00

Piirihallitus kokousti Siilinjärven metsikössä, tosin hulppealla Kuilun Kulkijoiden Särkijärven kämpällä. Aamuradalla oli piirin varajohtaja Nappulan neljän rastin kysymykset, jotka koskettivat omaa partiopolkua.

Jäin pohtimaan Nappulan yhtä kysymystä. Mitä on partiossa sinulla vielä sellaista tekemättä, mitä olet halunnut tehdä? Minulla löytyy vielä monta asiaa, vaikka sitä yrittää tehdä koko ajan vai olenko sittenkin tekevinäni?

Tuttua eikö? Syitä olla tarttumatta asioihin löytyy. Tekemisissämme olemme helposti yksin. Jäämme ilman tukea. Voisiko syttyminen uuteen, haasteeseen tarttuminen, olla sinulla mahdollista? Pienessäkin asiassa. Se voisi tuoda toimintaan lippukunnassasi uuden tärkeän sykähdyksen. Löytyisikö naapurilippukunnasta joku, jonka kanssa voisi toteuttaa niitä tekemättömiä asioita.

Facebookissa on kiitettävällä tavalla virinnyt viime päivinä keskustelu partion ohjelmasta ja kuvasta, minkä annamme. Hihat vain heilumaan sanon. Tartu pieneen asiaan ja tee se. Hymy huulilla ja kupliva ilo sisällä.

Hante

Kuka pelkää partiopolitiikkaa?

2011-11-20T20:39:00.003+02:00

Politiikka on likaista kähmintää ja oman edun tavoittelua. Kaikki haluavat itselleen mahdollisimman paljon valtaa. Vanhat ihanteet yhteisten asioiden hoitamisesta ovat lööperiä. Ainut päämäärä on oman egon kohottaminen.

Partiossa tehdään politiikkaa joka tasolla, yhtälailla lippukunnissa kuin piireissä ja keskusjärjestössäkin. Ylimmät paikat ovat tietenkin jäsenkokous, partioneuvosto, piirien kokoukset ja eri tasojen hallitukset. Kaikissa näissä puolustetaan omia mielipiteitä ja tehdään kompromisseja. Mutta miksi joku haluaa istumaan näihin kokouksiin. Onko taustalla halu vaikuttaa vai halu päästä valtaan.

Erilaisia nettikeskusteluja lukiessa saa helposti sen käsityksen, että kaikki partiopolitiikkaa tekevät ovat vallanhimoisia pyrkyrejä. Asioita tehdään, jotta itselleen saisi mahdollisimman paljon valtaa. Tämän motiivin takia kähmitään, salaillaan ja puidaan juonia. Olen ehkä sokea omalle vallanhimolleni, mutta en löydä itseäni näiden keskustelujen maalaamasta kuvasta. Voiko vallanhimo olla piilevä ominaisuus?

Olen ollut ehkä naiivi kuvitellessani, että partiossa kaikki haluavat tehdä parhaansa yhteisen hyvän nimissä. Kaikki tekevät vapaaehtoistyötä, jotta voisimme tarjota lapsille ja nuorille hyvän harrastuksen. Toki olen jo tähän mennessä oppinut, että aina se ei ihan näin yksinkertaista ole. Uskon silti, että halu tehdä partiosta parempi ajaa ainakin suurinta osaa meistä eteenpäin.

Ymmärrän, että nettifoorumeilla huutelevat ne äänekkäimmät ja palautetta antavat etupäässä ne, jotka ovat syystä tai toisesta pettyneitä. Suuri joukko on hiljaa, lieneekö edes kiinnostunut partiopolitikoinnista. Siitä huolimatta palaute hämmentää ja ärsyttääkin välillä. Partiopoliitikoksi ryhtyessään altistaa itsensä arvostelulle ja joskus rankallekin kritiikille. Näin sen kuuluu ollakin. Mutta silti.

Toivon partioon…

Enemmän tekijöitä, vähemmän selittäjiä.
Enemmän niitä, jotka sanovat. "tehdään se";
vähemmän niitä, jotka sanovat: "ei siitä mitään tulisi kuitenkaan".
Enemmän niitä, jotka innoittavat muita luottamuksellaan;
vähemmän niitä, jotka heittävät kylmää vettä kenen tahansa niskaan, joka vain uskaltaa ottaa yhdenkin askeleen oikeaan suuntaan.
Enemmän niitä, jotka menevät asian ytimeen ja tekevät jotakin sen hyväksi;
vähemmän niitä, jotka vain arvostelevat.
Enemmän niitä, jotka sytyttävät kynttilän, vähemmän niitä, jotka kiroavat pimeyttä.
(Positiivarit: Ajatusten Aamiainen)

Partiovasemmalla,
Tuija

Ps. Jos kuulut arvostelijoihin, ”tee ite paremmin” eli asetu ehdolle syksyn piirihallitusvaaleissa. Tai vaikka et olisikaan yksi heistä, voit silti lähteä mukaan talkoisiin. Tarjolla ovat ohjelma-, koulutus-, talous- ja alueministerin salkut.

----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 3/11.

Ylpeä järvisuomalainen

2011-11-05T14:50:00.000+02:00

Viime viikonloppuna ennen piirin syyskokousta järjestetyssä lippukunnanjohtajien tapaamisessa puhuttiin ylpeydestä. Siitä, että jokaisen tulisi voida olla ylpeä partiolaisuudestaan. Viime viikonlopun jälkeen voin aidosti sanoa olevani ylpeä partiolainen ja ylpeä järvisuomalainen. Viikonlopusta jäi niin monta hienoa juttua kerrottavaksi ja niin monta hyvää asiaa jaettavaksi!

Niin kuin jo mainitsin, syyskokousta edelsi lippukunnanjohtajatapaaminen, johon osallistui jo toistamiseen enemmän väkeä kuin mitä osattiin odottaa. SP:n aluevaliokunnan puheenjohtaja Silja Pietikäinen oli vetämässä keskustelua kasvusta, ja hyvää keskustelua syntyikin. Myös varsinaisessa syyskokouksessa oli paikalla osallistujia paljon. On hienoa, että piirin toiminta koetaan tärkeäksi ja siihen halutaan vaikuttaa. Sillä niin kuin kokouksessakin moneen otteeseen todettiin, piiri on olemassa sen lippukuntia varten.

Syyskokouksessa oli jälleen ilo ja kunnia jakaa mainetta ja kunniaa. Kasvuharava lähti Yöveden Waeltajille Ristiinaan. Jouni -kirves puolestaan matkasi Juankosken Korpikulkureille, jotka ovat osallistuneet aktiivisimmin partiotaitokilpailuihin. Mahtava juttu on muuten myös se, että yhteensä 67 lippukunnasta oli kisoihin ylipäätään osallistuttu! Innostavaksi lippukunnanjohtajaksi valittiin Ekin Partion lpkj Ville Rimpiläinen. Erityisen iloinen olen tästä valinnasta siksi, että se osoittaa nuorenkin voivat olla pätevä ja innostava johtaja, kun hän vain saa tilaisuuden osoittaa kykynsä. Onneksi partiossa siihen on tilaisuus.

Ehkä jännittävimmät hetket syyskokouksessa olivat kuitenkin piirihallitusvaalit. Vuonna 2012 piirihallituksessa ovat:
Piirinjohtaja Tuija Kautto
Piirin varajohtaja Mika ”Nappula” Kröger
Alueministeri Pirjo Riittinen
Koulutusministeri Kari ”Karppa” Huttunen
Ohjelmaministeri Antti Afflekt
Talousministeri Asko Laukkanen
Viestintäministeri Hannu Keränen

Kaikista syyskokouksen tapahtumista voin olla ylpeä, ja toki olenkin, mutta vielä ylpeämpi olen HLD:stä ja Votomaratoonista, jotka keräsivät pari sataa tarpojaa, samoajaa ja vaeltajaa seikkailemaan ympäri Kuopiota. Tarpojien halloween -asut olivat aivan mahtavia, tunnelma tapahtumassa oli hieno ja osallistujat hyvällä tuulella. Mielenkiintoista oli myös nähdä millaisia kuvia votomaratoonarit saivat aikaiseksi, sillä kuuleman mukaan kuviin panostettiin tosissaan.

Vaikka yhdessä viikonlopussa tapahtuikin paljon ja monta hyvää asiaa, haluan vielä nostaa esiin muutaman muun ylpeyden aiheen. Tänä syksynä pj-kurssille on ollut tullut osallistujia ovista ja ikkunoista. Samoin aluetapaamisiin osallistuneiden määrä on kasvanut. Ja ensi kesän piirileiristä on tulossa niin mahtava leiri, ettei kesää meinaa malttaa odottaa.

Monta hyvää asiaa, paljon aihetta iloon ja monta syytä olla ylpeä.

Tuija

Äärimmäisen viralliset Piirihaukkojen pt-kisatestin tulokset

2011-09-13T08:14:00.003+03:00

Kuten täällä ja tuolla netissä on suureen ääneen kailotettu, Piirihaukkojen joukkue osallistui Marskin Mutkat syyspt-kisoihin Mikkelissä männä viikonloppuna. Kisajoukoissa marssivat piirinjohtaja Tuija, alueministeri Pirjo sekä minä, ohjelmaministeri Kaisa. Muut Piirihaukat olivat, kuka missäkin, hengessä mukana ja taatusti ylpeitä meistä.

Kisataustastamme täytyy kertoa se, että Pirjo on joukon kokenein kisaaja. Hän on käynyt yökisoissa, ruskeassa tai harmaassa sarjassa muutama vuosi sitten Etelä-Savon Partiolaisten aikaan. Tuijalla takana ovat useammat kisat rastimiehenä ja -päällikkönä, minä olen käynyt vartiolaisena kerran päiväkisoissa. Partiotaustaa meiltä löytyy lukuisia vuosikymmeniä, kunto on kohdillaan kaikilla ja maastossa eteneminen tuttua jokaiselle. Tästä kaikesta huolimatta emme koe kuuluvamme siihen mystiseen ”kisaajien” joukkoon, jos olemme kuulleet puhuttavan. Tämä ehkä kävi ilmi iloisesta ja ihmettelevästä käytöksestämme ja ajoittaisista toteamisista "ai tällaistako kisoissa".

Tässä reissussa meille tärkeintä oli olla retkellä oman vartion kanssa, tavata uusia ja vanhoja tuttuja sekä nähdä millaista kisoissa todella on. Nämä tavoitteet täyttyivät yli odotusten. Itse jäin myös miettimään kisojen roolia ja tarkoitusta partiossa. Niille on tarvetta, ne tukevat partio-ohjelman toteuttamista. Kisat ovat aikuisille ja lippukuntien vastuutehtävissä toimiville samoajille ja vaeltajille mahdollisuus nauttia valmiista ohjelmasta, jossa vastuuta tarvitsee kantaa vain itsestään ja omasta vartiostaan.

Kisatehtävät olivat mukavia, mielenkiintoisia ja mielekkäitä. Piirihaukkojen mieleen olivat erityisesti Sokkokokki sekä kädentaitotehtävät (pois lukien se yön aherrus Käthy, jolloin valitsimme tehtävän teon sijaan nukkumisen). Kisoissa oli sekä faktaa ja talenttia, että rennompia ja hupaisampia tehtäviä. Viimeinen rasti, jossa kärrättiin toisia vartion jäseniä kottikärryissä ja heiteltiin palloa, oli lysti lopetus kisoille. Oltiin tosin niin hitaita, että mitään pisteitä ei siitä saatu, mutta ei se haittaa.

Suunnistustehtävissä etenemisnopeutemme ei ollut häävi. Ne tehtävät, joissa aika ratkaisi ja virheistä (tai löytämättömistä?) sai sakoksi lisäaikaa, oisi kannattanut jättää suoraan väliin. Yösuunnistuksen osalta niin teimmekin ja jätimme koko rastin käymättä. Taas syy oli siinä, että makuupussi kuiskutteli vastustamatonta kutsuaan.

Meitä jäi mietityttämään, mikä mieli on tehdä tehtäviä koko yö. Toki joka vartio voi tehdä omat valintansa nukkumisen ja pisteiden välillä, mutta jos tehtäviä on niin paljon, että kaiken tekemisen jälkeen nukkumisaikaa jää tunti tai kaksi, niin onko se nyt tämän homman tarkoitus? Toinen seikka, josta Tuijan kanssa puhuimme on turvallisuus. Kisamatkat saattavat olla satoja kilometrejä (itselläni 330, liikuin onneksi junalla). Väsyneenä autoilun vaaroista tuskin tarvitsee luennoida, jokainen tekee omat valintansa ja plaa-plaa... Mutta moniko yön ahertajista (kaikki kunnia heille) ajatteli seuraavan päivän mahdollista autoilua ja sen vaaroja?

Kyllä, tiedän että yörastin tehtävät "kuuluvat kisoihin” ja osa väestä tykkää siitä. Nuorempien sarjojen väen mielestä yökukkuminen saattaa olla toisenlailla lystiä kuin meistä. Kaikkia myöskään viikonlopun väsymys ei maanantaina enää paina tai sitten asialla ei ole koulu- tai työaamuna niin suurta väliä.

Uskallanko tämän jälkeen lähteä kisaamaan toiste? Teenkö jotain toisin? Mitä teen samanlailla? Kyllä uskallan, mutta osan rasteista tekisin hieman toisin pisteiden maksimoimiseksi. Samalla tavalla tekisin sen, että yöllä valitsisin nukkumisen. Toisaalta haaveilen sellaisesta rentosarjasta, mutta toisaalta… Jokainen kisaaja ja vartio tekee kisoista itsensä näköisen retken. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi vaihtelevat, hyvä niin.

Kiitos kaikille kanssakisaajille, rastimiehille ja kisan järjestäjille. Hyvät kisat olitte tehneet. Meillä oli kivaa, tapasimme ihania ihmisiä, opimme uutta ja saimme viettää yön Mikkelin metsissä. Ja hei, jonotusta rasteille oli todella vähän. Sokkokokissa muidenkin edestä, mutta sopivan haastava tehtävä ja hyvä ruoka saivat mielen hyväksi.

Piirihaukkojen kisavartion puolesta,
Kaisa

Piirihaukat testaavat pt-kisat

2011-09-08T22:37:00.000+03:00

Piirihaukkojen retkeilyedustusosaston naistoimikunta testaa tulevana viikonloppuna 10.-11.9.2011 partiotaitokilpailut. Marskin Mutkat houkuttelivat Piirihaukatkin Mikkeliin syysmestaruuskilpailuihin. Emme suinkaan mene patsastelemaan, vaan laitamme kisakunnon koetukselle ja testaamme millaista on osallistua pt-kisoihin.

Koska reaaliaikainen tiedottaminen ei kilpailuissa onnistu, kerromme sitten ensi viikolla miten kisoissa meni. Hieman jännittää löytyvätkö rastit, onnistuvatko tehtävät ja, ennen kaikkea, riittävätkö eväät.

Kisatunnelmissa,
Tuija, Kaisa ja Pirjo

Ps. Jos olet tulossa kisaamaan, tule morjestamaan vaikkapa yörastilla!

Wall of Fame

2011-09-07T15:14:00.000+03:00

Viime vuoden aikana lippukuntansa jäsenmäärää ovat nostaneet:

Enonkosken Samoilijat

Iisalmen Korvenkävijät ry

Jyväskylän Metsänkävijät ry

Jyväskylän Versot ry

Kaavin Kiehiset ry

Kainuun Katajat ry, Kajaani

Kortepartio ry, Jyväskylä

Kuopion Kurjenmiekat ry

Lievestuoreen Partiolaiset ry, Laukaa

Linnavuoren Tähyilijät ry, Sulkava

Muuratpartio ry, Muurame

Noljakan Niemenkiertäjät ry, Joensuu

Riistaveden Vaarunvartijat ry, Kuopio

Vaajan Valppaat ry, Jyväskylä

Vaarojen Vaeltajat ry, Paltamo

Vehmerin Vaeltajat ry, Kuopio

Vuokatin Vaeltajat ry, Sotkamo

Yöveden Waeltajat ry, Ristiina

Löytyykö tältä listalta sinunkin lippukuntasi ensi vuonna?

Kuka pääsee mukaan salakerhoon?

2011-09-07T15:11:00.000+03:00

Sain listan piirimme lippukuntien jäsenmäärän kehityksestä vuosina 2008–2011. Itseäni sivistääkseni listasin lippukuntia. Merkitsin keltaisella kaikki ne, jotka ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä viime vuonna. Punaisella merkitsin ne, joissa jäsenmäärä on laskenut. Muutaman jäsenen poistumista en merkinnyt laskuksi, enkä sitä, jos jäsenmäärä useampana vuotena on pyörinyt samoissa lukemissa. Toista väriä tuli parikymmentä, toista puoli sataa. Arvaat varmaan kumpia oli enemmän.

”Johtajia on liian vähän ja ne vähätkin väsyvät.” ”Paikkakunnalla ei ole lapsia ja nuoria.” ”Ei uskalleta ottaa uusia jäseniä, kun ei ole tiedossa miten saadaan laadukasta ohjelmaa olemassa olevillekaan.” ”Ei ole akeloita, ei siis voida ottaa sudareita.” Kyllä te nämä selitykset tiedätte. Minäkin olen kuullut ne kaikki moneen kertaan, mutta en silti usko, että tässä olisi koko totuus. Toisinaan kahden naapurilippukunnan vertailu osoittaa, että vikaa on jossain muuallakin. Toisessa saattaa olla puolet vähemmän johtajia, mutta silti toimintaa ja jäseniä voi olla tuplaten. Joskus taasen kahdella samankokoisella paikkakunnalla toisessa on tulijoita jonoksi asti, toisessa ei lainkaan. Miksi näin?

Kaukana ovat ne ajat, jolloin partiota ei tarvinnut lainkaan mainostaa. Tulijoita riitti. Jostain syystä näytämme edelleen uskovan omaan vetovoimaamme niin, että unohdamme jopa kertoa syksyn avauksesta. Sitten ihmetellään, kun ketään ei tullutkaan. Salakerhoon on vaikea tulla.

Jäsenmäärän putoaminen ei ole yllättävä tieto, mutta pudotuksen jyrkkyys kyllä yllättää. Trendi on sama kautta Suomen, mutta se ei kelpaa selitykseksi. Erityisen huolissani olen muutamasta lippukunnasta, joissa jäsenmäärä on pudonnut parissa vuodessa puoleen tai enemmänkin. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Huolissaan pitää olla myös maksamattomien jäsenten määrästä, mikä sekin on huima. Järvisuomalaisista partiolaisista joka neljäs (!) jättää jäsenmaksunsa maksamatta. Parhaimmissa tai pahimmissa lippukunnissa on yli 40 vapaamatkustajaa. Maailmassa, jossa kaikki maksaa, tämä ihmetyttää.

Piirihaukat aikovat ottaa selvää mistä tässä kaikessa on kyse. Syyskokouksen ohessa lupaamme kertoa lisää aiheesta ajatuksia ja jakaa myös lippukuntien onnistumisia. Ennen kaikkea haluamme kuitenkin ottaa selvää mitä me piirinä voisimme tehdä muuttaaksemme laskun nousuksi. Hyviä neuvoja totisesti kaivataan.

Tuija

Wanted: Innostava lippukunnanjohtaja

2011-08-30T12:08:00.001+03:00

Järvi-Suomen Partiolaisten innostava lippukunnanjohtaja valitaan jälleen pian. Piirihallitus tekee valinnan kokouksessaan lokakuun alussa. Tunnustus jaetaan piirin syyskokouksessa 29.10.2011.

Innostava lippukunnanjohtaja tunnustuksen voi yhtä hyvin saada niin uusi kuin pitempäänkin pestissään toiminut lippukunnanjohtaja.

Innostava lippukunnanjohtaja on sellainen,

* joka innostaa niin lippukunnan johtajia kuin partiolaisia partiotoimintaan

* joka suhtautuu myönteisesti piirin järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin

* joka haluaa omalla toiminnallaan ja esimerkillään olla kehittämässä oman alueensa partiotoimintaa ja yhteistyötä lähilippukuntien kanssa

Esityksen innostavasta lippukunnanjohtajasta voi tehdä lippukunta, alueohjaajat tai kuka tahansa lippukunnanjohtaja hyvin tunteva henkilö.

Esitys on tehtävä 15.9. mennessä piirihallitukselle. Vapaamuotoisen esityksen perusteluineen voi lähettää sähköpostitse toiminnanjohtajalle tai piirinjohtajalle.

Sukkahousuja ja suunnitelmia

2011-08-23T18:32:00.001+03:00

Aikuiset kirmaavat sukkahousuviestissä lipputangon ympäri, huivia heitellään ympäri metsää ja karviaisia pitää kerätä arvioiden tasan 2,5 dl. Kuulostaako tutulta? Kuulostaako partiolta? Järvi-Suomen Partiolaisten luottikset kohtasivat männä viikonloppuna Toivakassa pidetyssä Syyssaunassa alussa mainitut asiat, alueministeri Pirjon laittamaa mahottoman hyvää evästä ja paljon asiaa.

Kiinteän organisaation luottikset ja piirileiri Suunta12° tekijät kokoontuivat Syyssaunan viettoon Partiokolkkaan, piirimme omistamaan kurssikeskukseen. Viikonloppu sisälsi suunnittelua, budjetointia, kokouksia pienissä porukoissa ja isommissa ryhmissä sekä paljon asiaa.

Viikonloppuna tehdyt hienot suunnitelmat vaativat vielä pientä hiomista. Lokakuun lopussa syyskokouksessa ne nuijitaan virallisiksi. Ensi vuodelle luvassa on ohjelmaryhmän järjestämänä muun muassa sisujen erätaitokurssi sekä huippumahtava tapahtuma samoajille.

Syyssaunan virallisesta hupailusta vastasi koulutusryhmä. He pyrkivät kaikin keinoin välttymään kiulun voitolta toiminnanalojen välisessä, kaikkea muuta kuin läpinäkyvässä ja oikeudenmukaisessa kisassa. (Läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus ovat kyseenalaisia, koska kahtena edellisenä vuonna voittanut koulutusryhmä suunnitteli kisalajit, pystyi harjoittelemaan niihin ennakkoon ja tuomaroi kisat itse. Onko tämä sitten reilua? Kysyn vaan.) Kiulusta kisaillaan Syyssaunan vuosittaisessa huippumodernissa kuusiottelussa. Ottelulajit vaihtuvat vuosittain ja kisa on aina tiukka. Jos jollekulle on vielä epäselvää niin tiedoksi tämä: ensi vuonna kisan laatii ohjelmaryhmä. Me voitettiin – JEE!

Yllä olevasta tuli mieleen, että mikäli et vielä ole oikeutettu osallistumaan ensi vuoden Syyssaunaan, minä tiedän oivan konstin hankkia sisäänpääsyn sinne. Syyssaunaan ja tammikuussa pidettävään Superkokoukseen pääsevät nimittäin piirin luottikset. Eli: hankkiudu luottikseksi, pääset mukaan tekemään, päättämään ja iloittelemaan loistavaan joukkoon.

Kesällä puhuimme Piirihaukkojen kanssa siitä, että meidän pitää kiinnittää huomioita nuorten pestaamiseen ja tukemiseen. Ohjelmaryhmän jaostoissa on paikkoja nuorille. Monia tapahtumia tekemään tarvitaan samoajia ja vaeltajia. Ihan aikuisten oikeasti minä haluan, että samoajat tekevät tapahtumia toisilleen. Ja vaeltajat myös. Ja nuoremmille kanssa.

Vielä tälle syksylle on tulossa ohjelmatapahtumia, jotka ovat avoimia kaikille järvisuomalaisille tarpojille (Hike of Living Death) sekä samoajille ja vaeltajille (Votomaraton). Noihin tapahtumiin pääsee vielä sekä tekemään että osallistumaan. Ensi vuodelle suunnitellaan myös vastaavia. Ensi vuoden tapahtumia pääsee tekemään ihan alusta alkaen. Millaiseen tapahtumaan sinä tarpoja, samoaja tai vaeltaja halusit osallistua?

Istun junassa, joten minulla on aikaa naputtaa. Ja minut tuntevat tietävät, että harvoin jään hiljaiseksi. Nyt lienee aika vaieta hetkeksi ja kiittää kaikkia, jotka ovat näin pitkälle lukeneet. Pyydän ja toivon myös kommentteja ja viestejä siitä, mitä piiriltä odotetaan ja toivotaan. Kommentteja voi laittaa tähän tekstiin tai yksityisesti sähköpostiin.

Lystiä alkanutta partiosyksyä!

-Kaisa-

ohjelmaministeri

ps. Kyllä niitä aikuisiakin, siis yli 22-vuotiaita tarvitaan. Syyskokouksessa on jaossa ne parit ministerinsalkut ja muihin pesteihin otetaan tekijöitä oikeastaan koska vaan.

pps. Seuraavaksi ilmoitan Piirihaukkojen joukkueen syyspt-kisoihin Marskin Mutkiin. Tule sinäkin kisaamaan!

Tosipartiolainen kokoustaa vaikka kahdessa paikassa yhtä aikaa

2011-07-25T22:06:00.000+03:00

Vaikka kesälomat ovatkin parhaimmillaan, on piirihallitus silti ahkera ja kokousti tänään etäyhteyksin. Ja jotta tietokoneen ja netin kanssa sähläämisessä ei jo sinällään olisi tarpeeksi, yritimme ensimmäistä kertaa viedä kokousta eteenpäin kahdessa eri paikassa yhtä aikaa. Osa siis oli äänessä Go to meeting -yhteydellä ja osa chatissa Facebookissa. Haastavaa oli puhua ja kirjoittaa yhtä aikaa, mutta onneksi lopulta yhteydet saatiin toimimaan ja kaikki samoille linjoille.

Näin heinäkuussa hallituksen kokouksetkin ovat kevyitä. Asialistalla oli syyssaunan (joka syksyinen luottistapahtuma elokuussa) suunnittelua, talouden tilanteen tsekkausta ja piirihallituksen pestien luomista. Talous näyttää viime vuotista paremmalta, joten työ on tuottanut tulosta. Hallitus kuitenkin seuraa talouden kehittymistä tulevana syksynä. Työtä tällä saralla on edelleen. Piirihallituksen pestejä ollaan nyt päivittämässä / kirjoittamassa auki. Valmiiksi pestikuvaukset on tarkoitus saada syyskuussa.

Syyssauna on tänä vuonna 20.-21.8.2011 Partiokolkassa Toivakassa. Ohjelmassa on muun muassa partio-ohjelmaan perehtymistä, talouden tietämyksen lisäämistä ja aluepolitiikkaa. Ystävyyttä rakennetaan yli rajojen, kun eri toiminnan alat suunnittelevat tulevaa toimintaa yhdessä. Luvassa on tietysti myös huippu nykyaikainen kuusiottelu.

Luottisseminaareja, syyssaunaa ja superkokousta, järjestetään, jotta luottikset tapaisivat toisiaan, oppisivat uutta ja saisivat tukea pestiinsä. Nämä tapahtumat on tarkoitettu kaikille piirin luottiksille alueohjaajista leirien tekijöihin ja piirihallituksen jäseniin. Parhaimmillaan yhdessä saadaan uusia ideoita ja ajatuksia sekä tutustutaan uusiin ihmisiin. Nämä ovat myös niitä paikkoja, joissa voi oikeasti vaikuttaa piirin toimintaan. Olemalla aktiivinen ja jakamalla ajatuksiaan voi aidosti vaikuttaa. Luottis; tulethan mukaan!

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Tuija

Ps. Kaikille jamboreellle lähtijöille ikimuistoista leiriä! Toivottavasti matkanne on täynnä uusia tuttavuuksia, hienoja hetkiä ja unohtumattomia elämyksiä.

Viimetingan vartiolainen

2011-06-12T21:32:00.000+03:00

Rakas päiväkirja

Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa sillä tähän saakka olen vain vältellyt vastuuta ja antanut muiden hoitaa homman. Olen kyllä sujuvasti lukenut vartiomme päiväkirjaa ja todennut, että kylläpä toiset osaa hyvin kiteyttää asian ytimen. Mutta nyt sattui vuoro omalle kohdalleni, kylläpä tuntui hankalalta aloittaa. Ja varsinkin koska DL oli hyvin pian, melkein heti.

Kuluneen viikonlopun ajan vartiomme kokoontui helteisessä ja lopulta rankkasateisessa Laukaassa kehittämässä piirimme toimintaa. Tai emmehän me sitä yksin voi tehdä, tarvitsemme siihen paljon auttajia luottiksista, mutta yritimme linjata, miettiä ja tarkentaa toimintojen pääpainoja tulevaisuudessa. Syksyllä 2011 palaamme asiaan isommalla työryhmällä, emme yksin selviä kaikesta eikä ole tarkoituskaan.

Kertasimme myös kulunutta kevättä, joka kieltämättä on ollut hektinen ja sisältänyt paljon töitä, jotka eivät aina ole olleet mieluisia. Olemme joutuneet tekemään paljon päätöksiä ja ratkaisuja, jotka eivät ole olleet helppoja. Aikataulut ovat olleet tiukkoja ja ihmisenä, jonka työt sujuvat vasta lähellä DL päivämäärää, olen melkeinpä mukamas ollut ylirasittunut ja kokenut toisinaan pestini isoksi, vaativaksi ja haastavaksi. Ja pyyhkeitä on mukamas tullut ”ovista ja ikkunoista”, kiitokset ovat helposti unohtuneet.

Mikä siinä onkaan aina vialla, että kun tehtävät annetaan / määrätään / mietitään itse hyvissä ajoin, niin vasta sitten siinä kuuluisassa ”viimetingassa” tehdään asioille oikeasti jotain? Vaikka työ pienempiin osiin pilkottuna ja ajallaan tehtynä, ei olisi tuntunut ollenkaan vaikealta tai työläältä. Tätäkin kokousta varten oli melko ajoissa tullut tieto siitä, kuinka valmistautua. Tehtävätkään eivät olleet vaikeita, liittyivät aivan juuri siihen omaan pestiini, jota olen itse ollut halukas suorittamaan. Silti naputellessani sähköpostiviestiä yön pimeinä (tai nykyään jo melko lailla valoisina) tunteina ja miettiessäni samalla vastauksia, tuntui työ jotenkin todella suurelta, vaikeahkolta ja sellaiselta, etten nyt ainakaan ihan oikein saanut töitäni hoidettua. Olisin toki voinut miettiä vastauksia jo pitkin kulunutta viikkoa, yhden vastauksen per ilta. Mutta voinhan aina vedota työkiireisiin, perhetilanteeseen, aikataulun tiukkuuteen, lomailuun...

Ja nyt rehellisesti kaikki ne, jotka tunnustavat sortuvansa partiopestissään samaan, kädet ylös! Tuntuisiko oma pestisi edes hieman pienemmältä ja helpommalta toteuttaa, jos pilkkoisit tehtäväsi pienempiin osiin, määrittelisit niille mukavat väli-DL päivämäärät ja ennen sitä lopullista DL päivää ja kellonlyömää, sinulla olisikin helposti kasattava kokonaisuus jonka ehtisit vielä tarkistaa melkein pientä yksityiskohtaa myöden?

Olisiko kurssi tai koulutus helpompi järjestää tällä tavoin? Tai tuntuisiko aluetapaamisen teema helpommalta, jos kaikki olisikin mietitty hyvissä ajoin? Ihanteellista eikö totta? Mutta onneksi olemme luvanneet juhlallisesti tehdä parhaamme. Ja kun tuntuu siltä, ettemme selviä itse, osaamme pyytää ajoissa apua – vai osaammeko? Onko luovuttamista, jos tunnustaa toiselle, ettei nyt itse selviäkään kaikesta siitä, mitä on luvannut hoitaa? Olemmeko liian tunnollisia vai pelkäämmekö toisten tuomitsemista? Vai onko se vain pestinvalintakysymys? Onko toisen ”tontille” hankala mennä huomauttamaan tai neuvomaan?

Onneksi ainakin itse olen siitä onnellisessa asemassa, että omassa Piirihaukat -vartiossani on henkilöitä, joiden kanssa uskallan olla vajavainen. Pystyn ruikuttamaan omaa työtaakkaani ja tekemättömiä töitäni, mutta myös jakamaan niitä onnistumisen kokemuksia omalta partiopolultani. Pystyn pyytämään apuja ja saan niitä. Voin vierailla toisen ”tontilla” ja saada sieltä ideoita oman maapalstani rakentamiseen. Yksin ei tarvitse tulevaisuutta luoda ja tällöin päämäärän saavuttaminenkin tuntuu paljon helpommalta ja matka lyhyemmältä.

Toivon, että myös teillä, on samanlainen vartio taustajoukkoinanne.

- Tiia – Koulutusministeri -

Ehdokkaita etsimässä

2011-06-08T10:51:00.000+03:00

Ensi syksynä piirin syyskokouksessa on luvassa jälleen vaalit. Tänä vuonna katkolla ovat koulutus-, ohjelma-, alue- ja talousministerin pestit. Piirihallituksessa vaihtuu siis parhaimmillaan tai pahimmillaan yli puolet.

Usein piirihallituspesteihin on ehdokkaita valitettavan vähän. Yksi ehdokas per avoinna ollut pesti on ollut normitilanne, kaksi ehdokasta jo harvinaista herkkua. Eipä ole vallan tavatonta ollut sekään, että ehdokkaita ei ole ollut lainkaan. Mistä tämä kertoo? Eikö piirihallituspestiä koeta mielekkääksi? Vai onko kyse laajemmasta ilmiöstä? Hallituspesteihin tuntuu olevan vaikea löytää ihmisiä kaikkialla, sama ehdokaspula kun vaivaa niin lippukuntia kuin keskusjärjestöäkin.

Piirihallituspesti on iso pesti. On turha väittää muuta. Siispä sanon sen ääneen silläkin uhalla, että joku potentiaalinen henkilö ei nyt asetukaan ehdolle. Vaan mitä oikein tarkoittaa ”iso pesti”. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että pesti vie aikaa, siinä saa / joutuu opettelemaan uutta ja että pestissä voi vaikuttaa.

Piirihallituksen jäsenen pesti vie aikaa tasan niin paljon kuin sille aikaa antaa. Piirihallitus kokoustaa kuukauden, parin välein. Lisäksi tulevat laajennettujen valiokuntien kokoukset sekä oman ryhmän kokoukset. Nämä kokoukset siis pyörivät koko ajan. Päälle tulee eri toimikuntien kokouksia, luottisseminaareja, kutsuja aluetapaamisiin… Kokouksia ja tapaamisia riittää. Itse olen kokenut piirihallituspestin hyväksi puoleksi sen, että vaikka aikaa kuluu, niin voin itse vaikuttaa paljon siihen miten ja milloin aikaa käytän. Toisinaan voin tehdä enemmän ja jonain toisena viikkona hieman vähemmän.

Piirihallituksessa olen saanut ja joutunut opettelemaan uutta. Edelleen opeteltavaa riittää, eikä kaikkea hallitse koskaan. Onneksi hallituksessa istuu joukko erilaisia ihmisiä erilaisine vahvuuksineen. Piirihallituksessa voi myös vaikuttaa paitsi piirin niin myös koko järjestön toimintaan. Itseäni motivoi ajatus siitä, että voin olla mukana kehittämässä partiotoimintaa.

Rehellisyyden nimissä tunnustan, että piirihallituspesti pitää sisällään myös vähemmän mukavia puolia. Niin kai jokainen pesti. Joskus kokouksissa on tylsää, asiat ovat vaikeita ja päätökset monimutkaisia. Kaikkia ei voi miellyttää, ja useimmiten palautetta saa vain silloin, kun asiat ovat tavalla tai toisella pielessä. Useimmiten kuitenkin juuri niistä hankalista asioista olen oppinut eniten. Niitä taitoja olen voinut hyödyntää myös muussa elämässä.

Parasta kaikessa kuitenkin ovat ne muut pestatut. Piirihallituksessa toimiessani olen saanut tutustua moniin ihmisiin, joihin en ehkä olisi tutustunut missään muualla. Olen myös saanut uusia ystäviä ja paljon ikimuistoisia kokemuksia. Olen sen verran itsekäs ihminen, että en tekisi tätä, jollen kokisi saavani jotain. Toki halu tehdä partiosta entistä parempi kannustaa toimimaan silloinkin, kun pesti tuntuu epämiellyttävältä. Plussia on kuitenkin miinuksia enemmän.

Summa summarum. Piirihallituspesti on iso pesti, jossa pääsee haastamaan itseänsä. Toivon, että ensi syksynä ainakin kahdeksan ihmistä haluaa haastaa itsensä. En pahastuisi, vaikka ehdokkaita olisi vieläkin enemmän. Niin minä kuin kaikki muutkin piirihallituksen jäsenet vastaamme mielellämme kaikkiin pesteihin liittyviin kysymyksiin. Jos siis koet, että partiossa on kaikki pielessä, jokin asia ihan rempallaan tai kenties nykyinen suunta on mielestäsi oikea, älä epäröi ottaa yhteyttä. Olipa motiivisi mikä tahansa.

Tuija

Talousko toimintaa pyörittää?

2011-05-12T16:41:00.000+03:00

Aamuun herättää kelloradio 06.00. Jyrki Katainen ja hallitusneuvotteluongelma sekä kuuluisa Portugali – tukipaketti täyttävät makuuhuoneen ennen kuin ehdin sanoa vaimolle aamutervehdyksen. Talous pyörittää maailmaa.

Mutta niin partiotakin. Alkuviikon GoToMeeting -nettikokouksen näkymättömillä langat olivat täynnä isoja asioita ja tulevaisuuteen kurkottavia katseita. Maksamattomat jäsenmaksut, partiolaisten määrän väheneminen ja toiminnan vetovoima askarruttavat. Tosin, väen väheneminen näkyy monella muullakin alueella ja harrastustoiminnassa Itä-Suomen muuttotappioalueella, mutta se ei saa olla ainoa selitys että väki on vähentynyt.

Asioista selvitään. Niin Suomikin. Toivon ja uskon: partiokin. Saisipa pienen tukipaketin, ei ehkä EU:lta, vaan Suomen Partiolaisilta (SP). Olen aiemminkin sanonut ja edelleen, minä en pysty vain käsittämään SP:n aivoituksia olla tukematta piirejä erityisrahalla piirejä, joissa välimatkat ovat suuret. Valtionosuuden jakoperusteita pitää muuttaa. SP ei hoida kunnolla ja tasapuolisesti kauempana olevia tonttejaan. Pääportin edusta tuntuu olevan kunnossa ja kaunis, mutta unohtuu reuna-alueet? Silti: meidän itsemme on myös selvittävä eikä elää pelkillä tuilla!

SP:n tavoite antaa laadukasta partiotoimintaa tasavertaisesti on mahdottomalta tuntuva lause alueilla, joissa tapahtumiin, eri luottisten ja kokouksiin osallistuvien matkakustannukset ovat päätä huimaavat. Niistäkään ei voi leikata mahdottomia, jos toiminnan kulmakivet pidetään pystyssä. Piirien tulisi yhdistää ja onhan se yhdistänyt tässä ääntään. Vieläkö kovemmin on nostettava ääntä?

Mutta miksi toimitaan? Kesken piirihallituksen kokouksen jouduin kuvaushommiin paikallisen urheiluseuran kauden päättäjäisiin. Hupia kokouskavereille ja muillekin, sillä läppäri kainalossa, kamera toisessa ja kuulokkeet korvilla ehdin 20 minuuttia räpsiä kuvia, kuunnella kokousta ja hiukan samalla puheita.

Hienoin hetki kuitenkin oli, kun pienet 7- vuotiaan sormet räpläävät juuri saatua palkintoa ihailevasti. Juuri näiden, sudari-ikäisten ja vähän vanhempien takia kannattaa toimia ja nähdä vaivaa.

No. Ei kokous sentään pelkässä taloudessa viipynyt. Kuten ei aamu-uutisetkaan. Piirileiri 2012 tulee, jo nyt se tuntuu houkuttelevalta. Siitä tulee hieno. Siis suuntaa sinne!

Hannu ”Hante” Keränen

viestintäministeri JSP

PiHan 27.4. muistelmat

2011-04-29T09:42:00.000+03:00

PiHa kokoutui Kuopioon kokoustamaan ensimmäistä kertaa piirin talousryhmän kanssa. Oli jälleen erittäin hienoa nähdä, että meiltä löytyi pitkän etsimisen jälkeen asiantuntevaa ja innostunutta väkeä piirinmme taloutta pähkäilemään.

Kokouksen aluksi kuulimme kuulumiset mm. laajennetuista ja neuvostosta. Piirimme on tilastojen mukaan heikoimpia SP:n strategian 2015 mukaisesta jäsenmäärä tavoitteesta: "Jokaisessa asutuskeskuksessa on vähintään yksi elinvoimainen lippukunta tuhatta nuorta kohden. Partion tulee tavoittaa vähintään 9% kaikista 7 - 17-vuotiaista nuorista." :-( Haastetta on siis riittää koko piirille!!!

Piirin talous oli kuitenkin kokouksen teema ja kuten kaikki piirin kevätkokouksessa olleet varmaan muistavat, että piirin taloudellinen tilanne on haasteellinen. Talous tulee meitä puhuttamaan vielä pitkään, mutta onneksi pientä valon hehkua oli sentään nähtävissä. Muutoksia tullaan varmaan näkemään kesän jälkeen - ainakin luottiksille tulee näkymään matkalaskuohjeen päivittäminen jne.

Kokousta muisteli

-Nappula

Lämmintä Vappua vielä kaikille!

Hyvää partioviikkoa!

2011-04-18T11:37:00.000+03:00

Partiokasvatus – niin mikä?

2011-04-10T17:20:00.003+03:00

Jokainen on luultavasti miettinyt joskus, mikä tekee partiosta partion. Olen (viisaampien avustuksella) oivaltanut, että kyse on partiokasvatuksesta. Tästä kaikesta, mitä teemme, miten ja miksi.

Otetaan ensiksi käsittelyyn miksi. Jos vastaus on ”näin on tehty aina” tai ”kunhan tehdään jotain hauskaa”, pitää pysähtyä, ja kysyä ”viekö tämä meitä kohti partion päämäärää”? SP:n nettisivuilla todetaan: Partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioonottaen. Tavoitteena on, että yksilö toimii aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Lisää näitä viisauksia löytyy tuolta: http://www.partio.fi/Suomeksi/Aikuiset/Partiokasvatus. Turha on kaikkea tähän kopioida.

Miten on partiomenetelmä, se ympyrän muotoinen palapeli. Hetken muistelun jälkeen mieleen tulee termejä: nousujohteisuus, sitoutuminen partion arvoihin, symboliikka… Mitä muita niitä olikaan?

Partiomenetelmän toteutumista voidaan tarkastella yksinkertaisilla kysymyksillä. Tiedän muun muassa Kilkettä arvioidun seuraavalla tavalla. Otetaan esimerkiksi vartiojärjestelmä, jossa lapsi ja nuori toimii vertaisryhmässä, kokee kuuluvansa ryhmään, jossa vastuuta jaetaan ja päätöksiä tehdään yhdessä. Kysymys näistä: toimittiinko ryhmässä, päätettiinkö yhdessä, jaettiinko vastuuta, toteutuiko vertaisjohtajuus, toimittiinko lippukunnan tapahtumassa vartioittain?

Symboliikkaan liitetään merkit ja logot, mutta se on paljon enemmän! Se on yhteisiä toimintatapoja, sisältöjä ja asioita joilla on yhteinen merkitys. Symboliikkaa on kolo partiolaisten kokoontumispaikkana (jos sanot partiota tuntemattomalle, että ”mun täytyy lähteä kololle” niin minne sinun luullaan menevän?), ryhmän hiljentäminen peukkua nostamalla, se ”ainoa ja oikea ruokalaulu jota meillä on käytetty aina”… Jos tämä ei ole konkreettista symboliikkaa, niin mikä on?

Tiivistetysti: Partion päämäärään voisi päästä monilla tavoilla, mutta jos konstina on jokin muu kuin partiomenetelmä, niin sitten se ei ole partiota. Piste.

Meidän pitää tietoisesti käydä piirin toimintaa entistä enempi läpi partiomenetelmän näkökulmasta. Tai oikeastaan koko partiokasvatuksen. Lupaan, että tähän palataan vielä. :-)

Nämä ajatukset pyörivät mielessä, kun istun matkalla kotiin laajennetuista valiokunnista Tampereelta. Laajennetuissa me piirihallitusten jäsenet työskentelimme yhdessä Suomen Partiolaisten valiokuntien kanssa. Ohjelmaministerit, ohjelmavaliokunnan kanssa, koulutusministerit koulutusvaliokunnan kanssa ja niin edelleen. Oli mukavaa ja hyödyllistä saada organisaation nimille naamoja, tutustua toisiin samoja asioita pyörittäviin ihmisiin.

Onneksi partio on meidän kaikkien yhteinen juttu. Näkökulma riippuu siitä, onko itseä lähinnä SP, piiri vai lippukunta.

-Kaisa-

Missä aikuiset luuraa?

2011-04-07T22:45:00.001+03:00

Vierailin alkuviikosta Kaakkuri -alueen aluetapaamisessa. Lippukuntavierailun jälkimainingeissa olen miettinyt johtajapulaa.

Sijaitseepa lippukunta pienessä pitäjässä tai suuressa kaupungissa (jos nyt sellaisia ylipäätään Järvi-Suomessa voi sanoa edes olevan), kaikissa tunnutaan potevan kroonista johtajapulaa. Olipa lippukunta pieni tai suuri tai olipa johtajia kaksi tai kaksikymmentä, niin aina johtajia on liian vähän. Mitä pienempi paikkakunta, sitä hankalampi on löytää uusia tekijöitä. Nuorien kasvattaminen johtajuuteenkin on vähän niin ja näin, kun viimeistään lukion jälkeen on pakko lähteä maailmalle.

En jaksa millään uskoa, etteikö aikuisia olisi olemassa. Millä heidät houkuteltaisiin mukaan? Pelätäänkö sitoutumista tai vastuuta vai epäilläänkö omia kykyjä? Kuulemma jotkut innokkaat ovat epäilleet olevansa epäpäteviä johtajia, kun eivät ole osanneet käyttää trangiaa tai kun edellisestä telttayöstä on ehtinyt vierähtää jo parikymmentä vuotta. Miten saisimme ei-vielä-pestatut-aikuiset uskomaan, että partioon voi tulla mukaan kuka vaan?

Hyville ideoille, toimiville pestausmenetelmille ja hulluillekin ajatuksille on rekrytoinnissa tilaa. Alueohjaajat, piiritoimistot ja hallituskin kuulevat mielellään miten uusia aikuisia on saatu mukaan toimintaan.

Partiovasemmalla,

Tuija

Kokousrumban jälkifiilikset

2011-03-27T20:17:00.005+03:00

Tämä viikonloppu taisi olla monelle melkoinen kokousputki. Jäimme vielä kevätkokouksen jälkeen taitojaostojen puheenjohtajien ja ikäkausijaoston väen kanssa Partaharjulle kokoustamaan.

Kävimme yhdessä läpi tehtyjä, tekemättömiä ja tekeillä olevia asioita. Totesimme, että maailma ei ole valmis emmekä sitä yksin valmiiksi saa, mutta... Keskustelujen perusteella saimme päätettyä ja suunniteltua tapahtumia ja koulutusta, josta lippukunnat oikeasti hyötyvät. (Nyt vaan pidän sormia ristissä, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.)

Tärkeysjärjestyksessä ikäkausipuolla kärjessä ovat nyt ikäkausivihjarit eli perinteisen kaltaisia vihjepäiviä akeloille, sammoille ja luotseille sekä ohjelma tutuksi tilauskurssit, joita lpk:t voivat tilata itselleen yksin tai yhdessä alueen tai naapurilippukuntien kanssa. Eikö nämä ole sitä, mitä on toivottu?

Tieto tulevista tapahtumista löytyy Kiposta, ei niitä kannata enempää tässä käydä läpi. Silti on pakko hehkuttaa vielä yhtä juttua: Halloweenin Hike of the Living Death eli HotLD. Tuo on tarpojille tarkoitettu leiri, heidän oma juttunsa, joka ajaa myös taitopäivien asiaa. Vielä on leirin asiat auki, mutta siitä tulee niin mahtava juttu!!!

Kaikkiaan viikonloppu oli mainio ja mukava. Pakko vielä todeta, että Jounin ja Tiina ansiomerkkien jako oli liikuttava ja hieno tilanne. Oikeisiin osoitteisiin ja täysin ansaittuina menivät molemmat. Kiitokset kaikesta Jouni ja Tiina, ja vielä onnittelut!

Terkkuja, Kaisa

Eurot ja kisat mielessä

2011-03-26T14:59:00.000+02:00

Käsi ylös, kuinka moni on osallistunut pt-kisoihin viimeisen kahden vuoden aikana? Entäs montako partiokalenteria myit viime joulun alla?

Piirihallitus kokousti työntekijöiden kanssa pitkään ja hartaasti kevätkokousta edeltävänä perjantai-iltana. Raha on iso asia ja meille kaikille tärkeä. Siitä puhuttiin paljon. Siitä alun kysymys myymiesi kalenterien määrästä. Toinen iso asia, joka talouteen vaikuttaa on jäsenmaksun maksaneiden määrä.

Miksi ja milloin partiosta muodostui harrastus, jonka ei pitäisi maksaa mitään? Onko se ollut sitä aina? Mikä oikeus vanhemmilla on ajatella, että lapsen täytyy ”päästä partioon päivähoitoon ilmaiseksi, kun muut harrastukset maksavat jo niin paljon”? Pitäisikö meidän alkaa kyselemään kompensaatiorahoja toisilta, niiltä kalliilta harrastuksilta? Mikä tässä nyt oikeasti mättää? Sen kun tietäisin, oisin varmaan viksu.

Toinen, mitä nyt pyörittelen on kisat. Seuraa tunnustus: olen ollut kisoissa osallistujana kerran vartiolaisena yli kymmenen vuotta sitten. Mikä sitten tekee kisoihin lähtemisen niin vaikeaksi? Olenko laiska ja mukavuudenhaluinen? Toisaalta: milloin minä pääsen valmiille? Koska minä saan vaan nauttia sudarin tyyliin ohjelmasta vailla vastuuta aikataulujen pitämisestä ja kaiken sujumisesta? Tuollaiset tilanteet ovat harvassa. Joten ehkä nyt vaan otan ja lähden kisoihin minäkin…

Kokoustunnelmissa,

Kaisa

PS. Suunta 12° laittaa terkkuja!

Katoaako viesti matkalla?

2011-03-23T12:53:00.000+02:00

Viestinnässä on loistavia ja myös uusia kanavia käytettävissä. Piirissäkin kohtalaiset. Silti tuntuu, ettei tieto piiristä lippukuntiin ja päinvastoin kulje aina toivotulla tavalla. Syyllisiä on turha kaiketi harrastuksen keskellä etsiä ja ampua, mutta syitä varmastikin on etsittävä.

Kävin yhdessä aluetapaamisessa ja siellä paljastui esimerkiksi se, ettei lippukuntapostin pitopaikkaa tiedetä. Siinä on kuitenkin luettavissa piirin ja SP:n ajankohtaisia asioita. Huolestuttaa!

Yksi tiedon katkokseen liittyvä syiden poistamiskampanja on alkamassa, sillä piirihallituksella on vakaa tahto jalkautua jäsenistönsä keskelle. Asuvathan PiHan jäsenet sopivasti eri puolella piiriä. Huolemme on myös lippukuntien jaksaminen. Samalla haluamme kuulla missä mennään ruohonjuuritasolla.
Nuuskimaan ei aiota lähteä. Vaan kysymään, pohtimaan ja näkemään! Kuinka nopealla aikataululla PiHa jalkautuu, sitä ei vielä tiedetä. Tahto on kova ja halu tehdä yhteistä hyvää toimintamme eteen.

Vai onko tässä järkeä? Jalkautumisessa siis!

Hante

Suunta 12 -leiri lähenee

2011-03-17T11:18:00.000+02:00

Piirihallitus ja leirin ohjausryhmä tarkastelee piirileirin budjettia ja samalla päättää leirimaksun vuoden 2012 suurimmalle piirin tapahtumalle.

Leiristä lisää infoa saadaan piirin kevät kokouksessa ja leirin internet sivuilta.

Terveiset Kuopijosta!

2011-03-13T19:38:00.005+02:00

Helmikuussa Piirihaukat kokoustivat Kuopion toimistolla. Koko poppoo oli paikalla, joskin Kaisa oli läsnä etänä Kainuusta käsin. Yllättävän hyvin meni tuo etäosallistuminen, vaikka kuuluvuuden kanssa olikin välillä ongelmia. Uusi mikki menee siis hankintalistalle.

Lähestyvä kevätkokous teetti eniten töitä. Kävimme läpi vuosikertomusta, tilinpäätöstä, kokouksen aikataulua ja kokouksessa palkittavia. Vuosikertomus muuten tulee tänä vuonna hieman muuttamaan muotoaan. Kevätkokous hyväksyy tekstit ja lopullinen versio postitetaan keväämmällä kaikille Liplatuksen välissä.

Keskustelua herätti tilinpäätös. Toimet talouden tasapainottamiseksi on aloitettava. Enää ei voida vain päivitellä. On ihan oikeasti mietittävä mitä tehdä jäsenmäärän putoamiselle. Miten saamme uusia jäseniä mukaan hienon harrastuksen pariin? Entä miten saisimme kaikki toiminnassa jo mukana olevat maksamaan jäsenmaksunsa?

Asialistalla oli tällä kertaa paljon muutakin. Piirileirin ohjausryhmän puheenjohtajaksi valittiin Nappula edeltäjän siirryttyä leirin staabin jäseneksi. Nimityksiä tehtiin myös vuoden 2013 kevään SM-kisojen osalta. Kilpailun johtajaksi valittiin Olli Herranen Reippaista Pojista. Myös lippukuntalista ja luottislista päivitettiin, päätettiin järjestää piirin kv-matka 2013 sekä hyväksyttiin sudenpentujen ja seikkailijoiden kisaohjeistus.

Teemana kokouksessa oli tällä kertaa aluetyö. Pirjo kertoikin havaintojaan ja ajatuksiaan. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävää. Esimerkiksi lippukuntaposti vaikuttaa olevan osalle lippukunnista melko vieras. Myös eri alueiden väliset erot mietityttivät. Toisaalla menee hyvin, mutta toisaalla tukea tarvittaisiin enemmän. Yhdessä päätettiin, että aluetyö ei ole vain alueryhmän asia, vaan ihan jokaisen piiritoimijan. Kukaan ei voi sanoa ”ei kuulu mulle”.

Seuraavana sitten on kevätkokous maaliskuun lopulla Partaharjulla, Pieksämäellä. Siellä kerrotaan ne palkittavat, jotka kokouksessa valittiin. Tulethan paikalle!

Kirjoitti: Tuija

Ps. Partiojohtaja.fi:n blogissa keskustellaan jäsenmäärän laskusuhdanteesta ja syistä sen takana. Kannattaa käydä vilkaisemassa: http://www.partiojohtaja.fi/blogi/miksi

Meidän vartio

2011-03-06T21:40:00.003+02:00

Tammikuussa kokoontui ensimmäisen kerran uusi vartio, joka sai nimekseen Piirihaukat. Vartion jäseniä ovat Pirjo, Tiia, Kaisa, Hante, Asko, Pipsa, Nappula ja Tuija, joista kaksi viimeistä toimivat vartionjohtajina. Vartio kokoontuu kuukauden tai parin välein. Väliajoillakin ollaan yhteyksissä, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Ensimmäisessä kokouksessaan Piirihaukat tekivät itselleen säännöt. Niin kai moni muukin vartio toimii. Säännöissä sovittiin muun muassa, että kunnioitamme toistemme mielipiteitä. Luvattiin myös antaa palautetta ja iloita onnistumisista. Vartio päätti myös ryhtyä pitämään omaa päiväkirjaa. Koska vartion jäsenet asuvat eri puolilla piiriä, päätettiin päiväkirja tehdä nettiin. Näin jokainen pääsisi kirjoittamaan mietteitään, eikä olisi sitä vaaraa, että kirja on Kajaanissa, kun Mikkelissä haluttaisiin kirjoittaa.

Luet nyt siis Piirihaukat -vartion päiväkirjaa. Vartiomme kirjoittelee tänne kuulumisiaan, ajatuksiaan ja tekemisiään säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tervetuloa mukaan!