Lippukuntaan ottaa yhteyttä isä, jonka poika kahden kaverinsa kanssa haluaisi tulla mukaan lippukunnan toimintaan. ”Hieno juttu”, ajattelee lippukunnanjohtaja. Isä jatkaa, että pojat ovat aikaisemminkin olleet mukana partiossa, naapurilippukunnassa tosin. Toiminta siellä vaan ei ole ollut mielekästä ja pojat ovat turhautuneet. Partio harrastuksena kiehtoo, vanha lippukunta taas ei. Mitä lippukunnanjohtajan pitäisi tehdä?
Markkinoimme ei-vielä-partiolaisille harrastusta nimeltään partio. Kerromme, että partio on sitä ja partio on tätä. Yhtälailla kerromme vieraille harrastavamme partiota. Mutta onko olemassa jotain yhtä yleistä partiota? Jokainen keksii varmasti useamman tilanteen, jossa naapurilippukunnassa on toimittu päinvastoin kuin omassa lippukunnassa. Yhtä varmasti jokainen keksii tilanteita, joissa toiselle partiolaiselle partio on ollut aivan erilaista kuin itselle, ehkä toiminnaltaan, ehkä arvoiltaan. Jos kaikki kuitenkin on partiotoimintaa, niin mitä se partio oikein on?
Kun lapsi, nuori tai aikuinen aloittaa partioharrastuksen, hän tai hänen vanhempansa eivät valitse lippukuntaa sen toimintakulttuurin tai perinteiden takia. Joskus toki nekin vaikuttavat, mutta useimmiten kolon sijainti on tärkein tekijä. Kun oikein ajattelee, on oikeastaan ihme, että ylipäätään kukaan lapsi löytää partioon. On Kulkijoita, Rämpijöitä ja Vaeltajia, on Poikia ja Tyttöjä. On sellaista logoa ja tällaista merkkiä. Jos haluaisi vain yksinkertaisesti mukaan partioon, niin mistä ihmeestä sen lähimmän lippukunnan löytäisi? Tuurillaan Googlesta tai Facebookista, joskus harvoin lehdestä.
Suomen Partiolaiset lupaavat, että partion laatulupaus pitää kaikkialla Suomessa. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että partio määritellään samoin riippumatta lippukunnasta. Partio-ohjelma on yhteinen, samoin tavoitteet ja menetelmät. Näin siis ainakin teoriassa. Joka lippukunnassa toiminnan pitäisi olla yhtä laadukasta, yhtä turvallista ja yhtä avointa. Ikävä kyllä minä en usko, että näin on. Vielä.
Siihen lippukunnanjohtajaan palatakseni… Hän voisi soittaa naapurilippukuntaa, kysellä mitä siellä on tapahtunut ja kehottaa poikia palaamaan takaisin omaan lippukuntaansa. Lpkj voisi myös olla yhteydessä alueohjaajaan ja pyytää häntä selvittämään asiaa. Tai hän voisi ottaa pojat vastaan ja luvata, että jatkossa toiminta on heille mielekästä. Tärkeintä kai on, että pojat saavat harrastaa partiota. Miten sinä toimisit?
Minusta tärkeintä on, että jokainen ei-vielä-partiolainen pääsee mukaan toimintaan, jos ei meillä, niin sitten teillä.
Partiovasemmalla,
Tuija
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 1/2012.
Hei Tuija!
VastaaPoistaHyvä keskustelunaihe, nimittäin tämä partion laatuasia, jonka nostit esille!
Valitettavasti jutun yhteydessä esittämäsi esimerkki tuntuu kovasti henkilökohtaiselta..
Ehkäpä oikea keskustelufoorumi on juuri täällä netissä, Liplatuksen sijaan. Ei näet liene oikein syyllistää vanhempia, jotka etsivät lapselle hyvää ja mieleistä ryhmää. Samalla tulit jakaneeksi "syyllisyyskuormaa" myös vaihdon kohteena olevien lippukuntien johtajille. Onhan vanhemmilla oikeus vaihtaa lapsensa lippukuntaa, mikäli jostain syystä homma ei tunnu lapselle sopivalta.
Eräässä tuntemassani casessa, vanhemmat halusivat vaihtaa laumaa, koska aikaisempi ryhmä oli toimintatavoiltaan "liian riehakas" rauhallisempaan menoon tottuneelle pojalle. Vanhemmat sanoivat, että toiminta oli ok, mutta se ei sopinut meidän Kallelle. Lisäksi selvisi, että aiemmassa laumassa pojille ei ollut edes hankittu suorituskirjoja ensimmäisen puolenvuoden aikana - tässä tullaan siihen esittämääsi huoleen laadusta; partio-ohjelma ei toteudu mikäli ikäkausijohtajat eivät toteuta partio-ohjelmaa. Puoli vuotta on liian pitkä aika (7-vuotiaana) olla tekemättä suorituksia, ja suorituksista pitää tulla merkintä ja suoritusmerkki! Ja jatkuvana virtana! Se nyt vaan ei riitä, että tulee parit merkit kerran vuodessa, kevätjuhlissa.
Mitä tulee lippukuntien erilaisiin kulttuureihin, pitäisin erilaisuutta rikkautena! Laadukasta toiminta voi olla monennäköisissä lippukunnissa. On silkkaa hurskastelua väittää, että kaikissa lippukunnissa toiminnan ja johtajiston arvopohja olisi samanlainen. Se että joku vaihtaa lippukuntaa, ei välttämättä ole oire laaduttomasta toiminnasta, voihan kyseessä olla myös "arvovalinta". Eipä siis syyllistetä vaihtajia ja vaihdonkohteita liian jyrkästi!
Vasurilla,
Mara Wilhelms
Hei Mara,
VastaaPoistaMinä en koe ongelmana sitä, että lippukunnat ja ryhmät ovat erilaisia. Ovathan myös lapset ja nuoret erilaisia. Toiminnan monipuolisuus on rikkaus. Paljon olen kuitenkin pohtinut sitä, miten voisimme tästä monipuolisuudesta kertoa myös ulospäin. Ja miten voisimme kertoa siitä myös partion sisällä.
Uskon, että lapset tulevat ensisijaisesti partioon, eivät johonkin tiettyyn lippukuntaan. Jollei se lippukunta tarjoa sellaista toimintaa mitä lapsi tai nuori kaipaa, mutta naapurilippukunta puolestaan sopisi syystä tai toisesta paremmin, niin tarjoammeko mahdollisuutta vaihtaa lippukuntaa? Kerrommeko, että vaihtaminen on mahdollista vai annammeko lapsen tai nuoren vain jäädä pois toiminnasta ja lopettaa koko partio?
En usko, että tällainen tilanne on kenenkään "syytä" (toki joskus voi ollakin), mutta kyse lienee varsin tavallisesta harrastuselämän toiminnasta. Jalkapallo ei kiinnosta, vaihdan jääkiekkoon. Kitara ei kiinnosta, vaihdan rumpuihin. Ei kai lippukunnan ja ryhmän vaihtamisen pitäisi olla sen kummempaa. Ymmärrän, että lippukunnat haluavat pitää kiinni jäsenistään, mutta ajattelenkin asiaa nyt yksittäisen partiolaisen näkökulmasta.
Olen pahoillani, mikäli kirjoitukseni on ymmärretty syyllistäväksi. Niin en ole sitä tarkoittanut. En näe, että tällaisissa tilanteissa on syyllisiä. Lippukuntien toimintakulttuurit ovat erilaisia, eikä yksi tapa sovi kaikille. Tavoitteenani on ollut herättää keskustelua siitä, miten tällaisista tilanteista saataisiin win-win -tilanteita sen sijaan, että toimintaan turhautuneet putoavat kokonaan pois toiminnasta. Lippukuntien välinen yhteistyö, parempi tiedonkulku ja vaihtomahdollisuudesta avoimesti kertominen voisivat olla apukeinoja.
Tuija