Partion sanotaan olevan vastavoima ”ei kuulu mulle” -ajattelulle. Partiossa opitaan kantamaan vastuuta paitsi toisista ihmisistä niin myös luonnosta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Aku Ankassa sudenpennut auttavat mummon kadun yli ja pelastavat apua tarvitsevat. Ainakin teoriassa jokainen partiolainen osaa tosi elämässäkin auttaa toista, olipa kyse sitten ensiavun antamisesta tai teltan pystyttämisestä.
Koska tämä kaikki on sisäänrakennettuna partio-ohjelmaan, on outoa, että emme tunne samaa solidaarisuutta partiolaisten kesken. Naapurilippukunta ei pysty järjestämään yksin talvileiriä. ”Ei kuulu meille. Meillä on vaikeuksia järjestää omakin leiri.” Piirin kevätkisojen järjestäjää ei löydy. ”Ei kuulu meille. Ei meillä ole johtajia.” Keskusjärjestön toiminnan suuntaviivoja vedetään ja tulevien vuosien partiotoimintaa linjataan. ”Ei kuulu mulle. Ei mua kiinnosta mitä Helsingissä tehdään.” Oletko joskus kuullut tai ehkä ajatellutkin jotain vastaavaa?
Näin syksyllä suunnitellaan piirin tulevaa toimintaa. Syyskokous on linjannut mihin suuntaan piiriä ensi vuonna viedään. Harvoin linjan vedot kuitenkaan herättävät kommentteja tai kysymyksiä, muutosehdotuksista puhumattakaan. Kommentit koskevat yleensä kokonaisuuden kannalta pieniä asioita. Harmittavan harvoin ollaan aidosti kiinnostuneita suurista linjoista. Se on sääli. Ajatellaanko, etteivät piirin asiat kuulu mulle sen sijaan, että ajateltaisiin piirin itse asiassa olevan me kaikki.
Tämä kaikki kiteytyy monella tapaan keskusteluun jäsenmaksusta. Ei nähdä, että piiri ja keskusjärjestö olemme me, ja että kaikki se toiminta ja siihen uponnut raha on meidän toimintaamme. Jollain tapaa etäännytetään oma lippukunta erilleen muusta partiotoiminnasta, vaikka yhdessä tekemisen ja yhteisen partiomaailman pitäisi olla se koko jutun juoni. Moni lippukunta olisi varmasti pystyssä myös ilman piiriä ja keskusjärjestöäkin, mutta olisiko silloin enää kyse partiotoiminnasta.
Sama näyttäytyy monella tapaa myös piirien toiminnassa. "Ne siellä SP:ssä tekevät sitä ja tätä, eivätkä ne tiedä mitään järvisuomalaisesta partiosta tai eivät ainakaan ymmärrä millaista täällä on." Totta toinen puoli. Yhtä totta kuin on se, että piirissä ei tiedetä kaikkien lippukuntien haasteita ja onnistumisia. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että puuhastellaan entistä enemmän omia juttuja, eikä välitetä muista. Ratkaisu ei myöskään ole se, että hyvät ideat ja toimivat käytännöt pidetään omana tietona, koska ”me on ne keksitty”. Sen sijaan meidän tulee olla itse aktiivisia, muistuttaa omasta olemassa olostamme ja jakaa meidän mielestämme jakamisen arvoiset ideat. Ehkä siten saamme myös takaisin päin enemmän.
Tätä jakamista voi harjoitella ihan käytännössä esimerkiksi ensi kesän piirileirillä. Hyvissä ajoin kannattaa olla yhteydessä naapurilippukuntien kanssa ja sopia varusteista sekä kenties myös johtajaresursseista. Yhdessä toimien mahdollistetaan leiri useammalle lapselle ja nuorelle. Tai sitten voit kääriä hihasi ja pestautua leirille hommiin. Piirileiritkään eivät synny itsestään.
Siispä avaa ikkunasi myös partiomaailmassa. Ota selvää, ole aktiivinen ja kannusta myös muita osallistumaan. Niin lippukunnassa, alueella, piirissä kuin keskusjärjestössäkin.
Tuija
Piirinjohtaja
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 4/11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti