Politiikka on likaista kähmintää ja oman edun tavoittelua. Kaikki haluavat itselleen mahdollisimman paljon valtaa. Vanhat ihanteet yhteisten asioiden hoitamisesta ovat lööperiä. Ainut päämäärä on oman egon kohottaminen.
Partiossa tehdään politiikkaa joka tasolla, yhtälailla lippukunnissa kuin piireissä ja keskusjärjestössäkin. Ylimmät paikat ovat tietenkin jäsenkokous, partioneuvosto, piirien kokoukset ja eri tasojen hallitukset. Kaikissa näissä puolustetaan omia mielipiteitä ja tehdään kompromisseja. Mutta miksi joku haluaa istumaan näihin kokouksiin. Onko taustalla halu vaikuttaa vai halu päästä valtaan.
Erilaisia nettikeskusteluja lukiessa saa helposti sen käsityksen, että kaikki partiopolitiikkaa tekevät ovat vallanhimoisia pyrkyrejä. Asioita tehdään, jotta itselleen saisi mahdollisimman paljon valtaa. Tämän motiivin takia kähmitään, salaillaan ja puidaan juonia. Olen ehkä sokea omalle vallanhimolleni, mutta en löydä itseäni näiden keskustelujen maalaamasta kuvasta. Voiko vallanhimo olla piilevä ominaisuus?
Olen ollut ehkä naiivi kuvitellessani, että partiossa kaikki haluavat tehdä parhaansa yhteisen hyvän nimissä. Kaikki tekevät vapaaehtoistyötä, jotta voisimme tarjota lapsille ja nuorille hyvän harrastuksen. Toki olen jo tähän mennessä oppinut, että aina se ei ihan näin yksinkertaista ole. Uskon silti, että halu tehdä partiosta parempi ajaa ainakin suurinta osaa meistä eteenpäin.
Ymmärrän, että nettifoorumeilla huutelevat ne äänekkäimmät ja palautetta antavat etupäässä ne, jotka ovat syystä tai toisesta pettyneitä. Suuri joukko on hiljaa, lieneekö edes kiinnostunut partiopolitikoinnista. Siitä huolimatta palaute hämmentää ja ärsyttääkin välillä. Partiopoliitikoksi ryhtyessään altistaa itsensä arvostelulle ja joskus rankallekin kritiikille. Näin sen kuuluu ollakin. Mutta silti.
Toivon partioon…
Enemmän tekijöitä, vähemmän selittäjiä.
Enemmän niitä, jotka sanovat. "tehdään se";
vähemmän niitä, jotka sanovat: "ei siitä mitään tulisi kuitenkaan".
Enemmän niitä, jotka innoittavat muita luottamuksellaan;
vähemmän niitä, jotka heittävät kylmää vettä kenen tahansa niskaan, joka vain uskaltaa ottaa yhdenkin askeleen oikeaan suuntaan.
Enemmän niitä, jotka menevät asian ytimeen ja tekevät jotakin sen hyväksi;
vähemmän niitä, jotka vain arvostelevat.
Enemmän niitä, jotka sytyttävät kynttilän, vähemmän niitä, jotka kiroavat pimeyttä.
(Positiivarit: Ajatusten Aamiainen)
Partiovasemmalla,
Tuija
Ps. Jos kuulut arvostelijoihin, ”tee ite paremmin” eli asetu ehdolle syksyn piirihallitusvaaleissa. Tai vaikka et olisikaan yksi heistä, voit silti lähteä mukaan talkoisiin. Tarjolla ovat ohjelma-, koulutus-, talous- ja alueministerin salkut.
----------
Kirjoitus on julkaistu Järvi-Suomen Partiolaisten Liplatus -jäsenlehdessä 3/11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti