Sain listan piirimme lippukuntien jäsenmäärän kehityksestä vuosina 2008–2011. Itseäni sivistääkseni listasin lippukuntia. Merkitsin keltaisella kaikki ne, jotka ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä viime vuonna. Punaisella merkitsin ne, joissa jäsenmäärä on laskenut. Muutaman jäsenen poistumista en merkinnyt laskuksi, enkä sitä, jos jäsenmäärä useampana vuotena on pyörinyt samoissa lukemissa. Toista väriä tuli parikymmentä, toista puoli sataa. Arvaat varmaan kumpia oli enemmän.
”Johtajia on liian vähän ja ne vähätkin väsyvät.” ”Paikkakunnalla ei ole lapsia ja nuoria.” ”Ei uskalleta ottaa uusia jäseniä, kun ei ole tiedossa miten saadaan laadukasta ohjelmaa olemassa olevillekaan.” ”Ei ole akeloita, ei siis voida ottaa sudareita.” Kyllä te nämä selitykset tiedätte. Minäkin olen kuullut ne kaikki moneen kertaan, mutta en silti usko, että tässä olisi koko totuus. Toisinaan kahden naapurilippukunnan vertailu osoittaa, että vikaa on jossain muuallakin. Toisessa saattaa olla puolet vähemmän johtajia, mutta silti toimintaa ja jäseniä voi olla tuplaten. Joskus taasen kahdella samankokoisella paikkakunnalla toisessa on tulijoita jonoksi asti, toisessa ei lainkaan. Miksi näin?
Kaukana ovat ne ajat, jolloin partiota ei tarvinnut lainkaan mainostaa. Tulijoita riitti. Jostain syystä näytämme edelleen uskovan omaan vetovoimaamme niin, että unohdamme jopa kertoa syksyn avauksesta. Sitten ihmetellään, kun ketään ei tullutkaan. Salakerhoon on vaikea tulla.
Jäsenmäärän putoaminen ei ole yllättävä tieto, mutta pudotuksen jyrkkyys kyllä yllättää. Trendi on sama kautta Suomen, mutta se ei kelpaa selitykseksi. Erityisen huolissani olen muutamasta lippukunnasta, joissa jäsenmäärä on pudonnut parissa vuodessa puoleen tai enemmänkin. Mitä ihmettä on tapahtunut?
Huolissaan pitää olla myös maksamattomien jäsenten määrästä, mikä sekin on huima. Järvisuomalaisista partiolaisista joka neljäs (!) jättää jäsenmaksunsa maksamatta. Parhaimmissa tai pahimmissa lippukunnissa on yli 40 vapaamatkustajaa. Maailmassa, jossa kaikki maksaa, tämä ihmetyttää.
Piirihaukat aikovat ottaa selvää mistä tässä kaikessa on kyse. Syyskokouksen ohessa lupaamme kertoa lisää aiheesta ajatuksia ja jakaa myös lippukuntien onnistumisia. Ennen kaikkea haluamme kuitenkin ottaa selvää mitä me piirinä voisimme tehdä muuttaaksemme laskun nousuksi. Hyviä neuvoja totisesti kaivataan.
Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti