Äärimmäisen viralliset Piirihaukkojen pt-kisatestin tulokset

Kuten täällä ja tuolla netissä on suureen ääneen kailotettu, Piirihaukkojen joukkue osallistui Marskin Mutkat syyspt-kisoihin Mikkelissä männä viikonloppuna. Kisajoukoissa marssivat piirinjohtaja Tuija, alueministeri Pirjo sekä minä, ohjelmaministeri Kaisa. Muut Piirihaukat olivat, kuka missäkin, hengessä mukana ja taatusti ylpeitä meistä.

Kisataustastamme täytyy kertoa se, että Pirjo on joukon kokenein kisaaja. Hän on käynyt yökisoissa, ruskeassa tai harmaassa sarjassa muutama vuosi sitten Etelä-Savon Partiolaisten aikaan. Tuijalla takana ovat useammat kisat rastimiehenä ja -päällikkönä, minä olen käynyt vartiolaisena kerran päiväkisoissa. Partiotaustaa meiltä löytyy lukuisia vuosikymmeniä, kunto on kohdillaan kaikilla ja maastossa eteneminen tuttua jokaiselle. Tästä kaikesta huolimatta emme koe kuuluvamme siihen mystiseen ”kisaajien” joukkoon, jos olemme kuulleet puhuttavan. Tämä ehkä kävi ilmi iloisesta ja ihmettelevästä käytöksestämme ja ajoittaisista toteamisista "ai tällaistako kisoissa".

Tässä reissussa meille tärkeintä oli olla retkellä oman vartion kanssa, tavata uusia ja vanhoja tuttuja sekä nähdä millaista kisoissa todella on. Nämä tavoitteet täyttyivät yli odotusten. Itse jäin myös miettimään kisojen roolia ja tarkoitusta partiossa. Niille on tarvetta, ne tukevat partio-ohjelman toteuttamista. Kisat ovat aikuisille ja lippukuntien vastuutehtävissä toimiville samoajille ja vaeltajille mahdollisuus nauttia valmiista ohjelmasta, jossa vastuuta tarvitsee kantaa vain itsestään ja omasta vartiostaan.

Kisatehtävät olivat mukavia, mielenkiintoisia ja mielekkäitä. Piirihaukkojen mieleen olivat erityisesti Sokkokokki sekä kädentaitotehtävät (pois lukien se yön aherrus Käthy, jolloin valitsimme tehtävän teon sijaan nukkumisen). Kisoissa oli sekä faktaa ja talenttia, että rennompia ja hupaisampia tehtäviä. Viimeinen rasti, jossa kärrättiin toisia vartion jäseniä kottikärryissä ja heiteltiin palloa, oli lysti lopetus kisoille. Oltiin tosin niin hitaita, että mitään pisteitä ei siitä saatu, mutta ei se haittaa.

Suunnistustehtävissä etenemisnopeutemme ei ollut häävi. Ne tehtävät, joissa aika ratkaisi ja virheistä (tai löytämättömistä?) sai sakoksi lisäaikaa, oisi kannattanut jättää suoraan väliin. Yösuunnistuksen osalta niin teimmekin ja jätimme koko rastin käymättä. Taas syy oli siinä, että makuupussi kuiskutteli vastustamatonta kutsuaan.

Meitä jäi mietityttämään, mikä mieli on tehdä tehtäviä koko yö. Toki joka vartio voi tehdä omat valintansa nukkumisen ja pisteiden välillä, mutta jos tehtäviä on niin paljon, että kaiken tekemisen jälkeen nukkumisaikaa jää tunti tai kaksi, niin onko se nyt tämän homman tarkoitus? Toinen seikka, josta Tuijan kanssa puhuimme on turvallisuus. Kisamatkat saattavat olla satoja kilometrejä (itselläni 330, liikuin onneksi junalla). Väsyneenä autoilun vaaroista tuskin tarvitsee luennoida, jokainen tekee omat valintansa ja plaa-plaa... Mutta moniko yön ahertajista (kaikki kunnia heille) ajatteli seuraavan päivän mahdollista autoilua ja sen vaaroja?

Kyllä, tiedän että yörastin tehtävät "kuuluvat kisoihin” ja osa väestä tykkää siitä. Nuorempien sarjojen väen mielestä yökukkuminen saattaa olla toisenlailla lystiä kuin meistä. Kaikkia myöskään viikonlopun väsymys ei maanantaina enää paina tai sitten asialla ei ole koulu- tai työaamuna niin suurta väliä.

Uskallanko tämän jälkeen lähteä kisaamaan toiste? Teenkö jotain toisin? Mitä teen samanlailla? Kyllä uskallan, mutta osan rasteista tekisin hieman toisin pisteiden maksimoimiseksi. Samalla tavalla tekisin sen, että yöllä valitsisin nukkumisen. Toisaalta haaveilen sellaisesta rentosarjasta, mutta toisaalta… Jokainen kisaaja ja vartio tekee kisoista itsensä näköisen retken. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi vaihtelevat, hyvä niin.

Kiitos kaikille kanssakisaajille, rastimiehille ja kisan järjestäjille. Hyvät kisat olitte tehneet. Meillä oli kivaa, tapasimme ihania ihmisiä, opimme uutta ja saimme viettää yön Mikkelin metsissä. Ja hei, jonotusta rasteille oli todella vähän. Sokkokokissa muidenkin edestä, mutta sopivan haastava tehtävä ja hyvä ruoka saivat mielen hyväksi.

Piirihaukkojen kisavartion puolesta,
Kaisa