Ensi syksynä piirin syyskokouksessa on luvassa jälleen vaalit. Tänä vuonna katkolla ovat koulutus-, ohjelma-, alue- ja talousministerin pestit. Piirihallituksessa vaihtuu siis parhaimmillaan tai pahimmillaan yli puolet.
Usein piirihallituspesteihin on ehdokkaita valitettavan vähän. Yksi ehdokas per avoinna ollut pesti on ollut normitilanne, kaksi ehdokasta jo harvinaista herkkua. Eipä ole vallan tavatonta ollut sekään, että ehdokkaita ei ole ollut lainkaan. Mistä tämä kertoo? Eikö piirihallituspestiä koeta mielekkääksi? Vai onko kyse laajemmasta ilmiöstä? Hallituspesteihin tuntuu olevan vaikea löytää ihmisiä kaikkialla, sama ehdokaspula kun vaivaa niin lippukuntia kuin keskusjärjestöäkin.
Piirihallituspesti on iso pesti. On turha väittää muuta. Siispä sanon sen ääneen silläkin uhalla, että joku potentiaalinen henkilö ei nyt asetukaan ehdolle. Vaan mitä oikein tarkoittaa ”iso pesti”. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että pesti vie aikaa, siinä saa / joutuu opettelemaan uutta ja että pestissä voi vaikuttaa.
Piirihallituksen jäsenen pesti vie aikaa tasan niin paljon kuin sille aikaa antaa. Piirihallitus kokoustaa kuukauden, parin välein. Lisäksi tulevat laajennettujen valiokuntien kokoukset sekä oman ryhmän kokoukset. Nämä kokoukset siis pyörivät koko ajan. Päälle tulee eri toimikuntien kokouksia, luottisseminaareja, kutsuja aluetapaamisiin… Kokouksia ja tapaamisia riittää. Itse olen kokenut piirihallituspestin hyväksi puoleksi sen, että vaikka aikaa kuluu, niin voin itse vaikuttaa paljon siihen miten ja milloin aikaa käytän. Toisinaan voin tehdä enemmän ja jonain toisena viikkona hieman vähemmän.
Piirihallituksessa olen saanut ja joutunut opettelemaan uutta. Edelleen opeteltavaa riittää, eikä kaikkea hallitse koskaan. Onneksi hallituksessa istuu joukko erilaisia ihmisiä erilaisine vahvuuksineen. Piirihallituksessa voi myös vaikuttaa paitsi piirin niin myös koko järjestön toimintaan. Itseäni motivoi ajatus siitä, että voin olla mukana kehittämässä partiotoimintaa.
Rehellisyyden nimissä tunnustan, että piirihallituspesti pitää sisällään myös vähemmän mukavia puolia. Niin kai jokainen pesti. Joskus kokouksissa on tylsää, asiat ovat vaikeita ja päätökset monimutkaisia. Kaikkia ei voi miellyttää, ja useimmiten palautetta saa vain silloin, kun asiat ovat tavalla tai toisella pielessä. Useimmiten kuitenkin juuri niistä hankalista asioista olen oppinut eniten. Niitä taitoja olen voinut hyödyntää myös muussa elämässä.
Parasta kaikessa kuitenkin ovat ne muut pestatut. Piirihallituksessa toimiessani olen saanut tutustua moniin ihmisiin, joihin en ehkä olisi tutustunut missään muualla. Olen myös saanut uusia ystäviä ja paljon ikimuistoisia kokemuksia. Olen sen verran itsekäs ihminen, että en tekisi tätä, jollen kokisi saavani jotain. Toki halu tehdä partiosta entistä parempi kannustaa toimimaan silloinkin, kun pesti tuntuu epämiellyttävältä. Plussia on kuitenkin miinuksia enemmän.
Summa summarum. Piirihallituspesti on iso pesti, jossa pääsee haastamaan itseänsä. Toivon, että ensi syksynä ainakin kahdeksan ihmistä haluaa haastaa itsensä. En pahastuisi, vaikka ehdokkaita olisi vieläkin enemmän. Niin minä kuin kaikki muutkin piirihallituksen jäsenet vastaamme mielellämme kaikkiin pesteihin liittyviin kysymyksiin. Jos siis koet, että partiossa on kaikki pielessä, jokin asia ihan rempallaan tai kenties nykyinen suunta on mielestäsi oikea, älä epäröi ottaa yhteyttä. Olipa motiivisi mikä tahansa.
Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti