Sijaitseepa lippukunta pienessä pitäjässä tai suuressa kaupungissa (jos nyt sellaisia ylipäätään Järvi-Suomessa voi sanoa edes olevan), kaikissa tunnutaan potevan kroonista johtajapulaa. Olipa lippukunta pieni tai suuri tai olipa johtajia kaksi tai kaksikymmentä, niin aina johtajia on liian vähän. Mitä pienempi paikkakunta, sitä hankalampi on löytää uusia tekijöitä. Nuorien kasvattaminen johtajuuteenkin on vähän niin ja näin, kun viimeistään lukion jälkeen on pakko lähteä maailmalle.
En jaksa millään uskoa, etteikö aikuisia olisi olemassa. Millä heidät houkuteltaisiin mukaan? Pelätäänkö sitoutumista tai vastuuta vai epäilläänkö omia kykyjä? Kuulemma jotkut innokkaat ovat epäilleet olevansa epäpäteviä johtajia, kun eivät ole osanneet käyttää trangiaa tai kun edellisestä telttayöstä on ehtinyt vierähtää jo parikymmentä vuotta. Miten saisimme ei-vielä-pestatut-aikuiset uskomaan, että partioon voi tulla mukaan kuka vaan?
Hyville ideoille, toimiville pestausmenetelmille ja hulluillekin ajatuksille on rekrytoinnissa tilaa. Alueohjaajat, piiritoimistot ja hallituskin kuulevat mielellään miten uusia aikuisia on saatu mukaan toimintaan.
Partiovasemmalla,
Tuija
Kysymällä. Aluksi pieniin hommiin. Sitten vähän isompiin. Lopuksi johtajaksi.
VastaaPoistaLiittyy aiheeseen ja ei liity. Kommentoinpa nyt kun mieleen tuli.
VastaaPoistaJos on yksi aikuinen, joka on valmis ottamaan pestin lpk:n arjessa, mikä pesti tuolle aikuiselle annetaan? Uskallan väittää, että tuosta aikuisesta tehdään lähes aina akela (eli vanhasta ohjelmasta tuttu laumanjohtaja). Tämä siis, jos tuo aikuinen on sopiva ja myötämielinen.
Esitän vaihtoehdon: tehdään tuosta aikuisesta samoaja ja/tai vaeltajaluotsi. Ei aloiteta tänä syksynä uutta laumaa, vaan suunnataan tuon aikuisen energia samoajien ja vaeltajien tukemiseen.
Uusia sudenpentuja ensi vuonnakin, niitä tulee kyllä ovista ja ikkunoista. Partion lopettaneita samoajia tai vaeltajia tuskin saa houkuteltua takaisin.
terkkuja,
Kaisa
ohjelmaministeri
Ja vielä tuohon aikuisten mukaan ottamiseen (rekrytointiin). Asiasta ja yleensäkin aikuisuudesta partiossa keskusteltiin nyt viikonloppuna (9.-10.4) laajennetuissa valiokunnissa Tampereella melko paljonkin eri yhteyksissä.
VastaaPoistaEräs näkökulma asiaan oli verrata sitä urheiluseurojen toimintaan. Kuten niin usein ennenkin.
Lähtökohtaisestihan kaikilla lippukunnan jäsenillä (lapsilla ja nuorilla) on kaksi vanhempaa. Keskimäärin kuitenkin yksi arjessa läsnäoleva. Jos laumassa / vartiossa on 7 jäsentä on aikuisiakin mahdollisesti 7 ehkä jopa 14. Ja tämä kerrotaan sitten useammalla laumalla / vartiolla. (Otetaan toki huomioon sitten se, että samasta perheestä voi olla useitakin lapsia) -> aikuisia on lasten "takana" monta!
Miten tämän saisi hyödynnettyä? Millä koukutamme tämän aikuismäärän edes osittain mukaan toimintaamme?
Urheiluseuroilla se tapahtuu niin, että syksyllä jaetaan makkaranpaistovuorot kentän / jäähallin reunoille. Tai huoltovuorot. Tai muut varainkeruuvuorot. Tai... Jos joku perhe ei voi asiaa hoitaa, he hommaavat "sijaiset". Tällöin nämä seurojen toiminnot, jotka kuitenkin on tehtävä tavalla tai toisella, on hoidettu ja valmentajat voivat keskittyä olennaiseen - lasten ja nuorten valmentamiseen, pelien pelaamiseen jne. Ja vanhemmat, jotka haluavat, että heidän lapsensa saavat hyvän urheilullisen harrastuksen, tekevät vuoronsa kiltisti ja lapsilla on hauskaa.
Mikä voisi meillä partiossa olla lippukuntien makkaranpaistovuoro?
Tiia - KO + ministeri
Hyvän toimivan vanhempainryhmän kautta tukea toimintaan? Pieniä tapahtumia ja tilanteita järjestämään yhdessä! Laajennetussa mainittu 10 000 partiolaisaikuisen joukko on melkoinen voimavara, vai onko?
VastaaPoista